maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kevättä ilmassa


Tänä vuonna huomaan odottaneeni kevättä. Laitan kotiin narsisseja ja muita kevätkukkia, nautin lisääntyneestä valon määrästä ja kirkkaista väreistä. Tuleva pääsiäinen on saanut uudenlaisen, aikaisempaa tärkeämmän merkityksen kevään juhlana. Odotan jopa palmusunnuntaina vierailevia lapsia virpomavitsoineen ja -loruineen.

Kevät on paljon muutakin kuin pelkkä siirtymäkausi, jolloin talvi saa väistyä ja luonto herää kasvuun. Myös ihmisen keho herää.  Lisääntynyt päivänvalo saa kehon tuottamaan vähemmän melatoonia, elimistön luontaista "pimeähormonia", joka vaikuttaa uneen.  Toinen kevään kemiallinen muutos kehossa on serotoniinin tuotannon lisääntyminen, mikä vaikuttaa mielialaan. (Serotoniinin vajaus voi aiheuttaa alakuloa, apatiaa, masennusta ja väsymystä.) Kaikki muutokset eivät ole toki pelkkää kemiaa. Päivänpaiste houkuttelee lähtemään ulos, jolloin keho saa samalla d-vitamiinia ja ulkoilun tuoma mielihyvä saa suupielet kääntymään hymyyn.

Kevät on täynnä oranssia; appelsiineja, klementiinejä ja porkkanoita, joilla selätän väsymystä. Huomaan talven aikana suklaan muuttuneen lähes ainoaksi hedelmäksi, jota syön mielihyvää etsien. Kevätväsymys on joidenkin tutkijoiden mielestä enemmänkin kansanperinnettä, mutta toiset selittävät sitä mm. valon määrän muutoksella. Väsymyksen tunne keväällä voi johtua myös monesta muusta eri syystä. On inhimillistä olla väsynyt, kun on opiskellut/käynyt töissä läpi pitkän talven, harrastanut aktiivisesti, elänyt tavalla tai toisella stressaavaa elämää. Kevät on myös aikaa, jolloin on syytä pysähtyä kuuntelemaan omaa jaksamistaan ja jolloin voi antaa itselleen luvan levätä. 

Monien mielestä kevään myötä lisääntyvä valon määrä on mahtavaa; energiaa on aiempaa enemmän ja mielikin on positiivisempi. Joillekin valoisuus ja kevään yltiöpäinen hehkutus tarkoittaa päinvastaista. Jos mieli on masentunut, kevät voi tuntua liian raskaalta ja se voi vahvistaa masennuksen oireita. Lyhentyneet yöunet voivat aiheuttaa väsymystä ja unirytmi voi häiriintyä. Tilastojen valossa keväisin on havaittavissa piikki itsemurhien määrässä, mikä saattaa selittyä riskiryhmään kuuluvien toimintatarmon lisääntymisellä. 

Vuodenaikojen vaikutuksista mielialaan voidaan toki tehdä yleistyksiä, mutta vaikutukset ovat yksilöllisiä. Omien vuodenaikoihin liittyvien tuntemusten tunnistaminen ja niihin sopeutuminen on hyödyllistä. Näin voi jo etukäteen miettiä, mikä on itselle paras aika suorittaa vaativia projekteja, ja milloin kannattaa ottaa vähän rennommin. 
 
Katja Laamanen









keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Nuoren osallisuus kasvaa arjessa

Valdemar Kallunki totesi Voi hyvin nuori!- hankkeessa (14.2.) yksinäisyyden kokemuksen merkittävimmäksi syrjäytymistä aiheuttavaksi tekijäksi. Miten vähentää yksinäisyyttä? Lue Kallungin kolumni HelsinkiMission sivuilta.

Katja Laamanen


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kohdatuksi tulemisen kokemus on ratkaisevaa

Muutama viikko sitten sivusin blogikirjoituksessani kohtaamisen teemaa tietämättäni kuinka ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi se muodostuu myös mediassa. Mannerheimin Lastensuojeluliitto nosti esille Lasten ja Nuorten puhelimen ja netin vuosiraportissa 2011, etteivät nuoret luota ammattiauttajiin.

Poikkeuksellisesti laitan teille HelsinkiMission Nuorten kriisityön laatiman tiedotteen aiheesta osaksi tätä keskustelua. Olemme pohtineet tuota tärkeää raportin tulosta ja haluamme muistuttaa meille tärkeistä arvoista, joita haluamme näkyviin myös käytännön työssä.

Katja Laamanen



Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) nosti 14.3. Lasten ja nuorten puhelimen ja netin vuosiraportissaan 2011 esiin erittäin tärkeän asian; maamme nuoret eivät luota ammattiauttajiin. Raportin aineisto koostui vuoden 2011 yhteydenotoista, joita oli hurjat 38 000.

Raportin mukaan nuoret kokevat muun muassa, että heidän on vaikeaa luottaa ammattilaisiin, että vaitiolovelvollisuus ei hahmotu tai siihenkään ei luoteta, ja että kohtaamiset koetaan epämukaviksi, virallisiksi ja kiireisiksi. Ammattilaisen rooli ja työnkuva jää hahmottumatta tai työntekijä vaihtuu jatkuvasti. Jos paikalla on nuoren lisäksi hänen vanhempansa, heidän sanansa painaa nuoren sanaa enemmän. 

Tulokset ovat erittäin huolestuttavia. Riittävän ajoissa saatu ja nuoren hyödyllisenä kokema ammattiapu on keskeistä maamme nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä – toisin sanoen pärjäämisessä. THL.n tutkimuksen (1/11, Suomen Akatemian ja THL:n Kansanterveyden haasteet –tutkimusohjelma) mukaan pärjääminen syntyy esimerkiksi koetusta hyväksynnästä, kannustavuudesta sekä keskustelevasta ja kuuntelevasta ohjauksesta. MLL:n raportin mukaiset nuorten käsitykset ammattiavusta vaikuttavat väistämättä nuorten haluun hakea apua, jonka seurauksena he kokisivat tulevansa hyväksytyiksi ja kuunnelluiksi itsenään ja saisivat apua pärjäämiseen yhteiskunnassa.

On surullista, jos edes osa apua hakevista nuorista kokee edellä kuvatulla tavalla.

HelsinkiMission Nuorten kriisityön saaman pitkäaikaisen asiakaspalautteen perusteella haluamme tuoda nuorten ja kasvattajien tietoisuuteen, että Helsingissä on ammattiapua tarjoava paikka, jossa nuoret tuntevat tulleensa kohdatuiksi. Saamassamme asiakaspalautteessa näkyy Nuorten Kriisipisteen ja Krisjouren för Ungan onnistuminen työnsä tärkeimmässä lähtökohdassa - nuoren kohtaamisessa kunnioittavalla ja läsnäoloon perustuvalla tavalla.

Nuorten Kriisipisteellä ja Krisjouren för ungassa nuori kohdataan itsenään. Kiireettömästi, rauhallisesti, lämpimästi. Vaitiolovelvollisuuteen liittyvät seikat ja oikeus asioida anonyymisti kerrotaan jo ensimmäisellä tapaamisella. Apu on maksutonta.

Jo tilojen suunnittelusta lähtien on ajateltu kohtaamisen kynnyksen madaltamista; tapaaminen ei tapahdu istuen pöydän vastakkaisilla puolilla vaan nojatuoleissa vierekkäin tai vastatusten. Tai vaikka naapurikahvilassa jos nuori kokee sen itselleen helpommaksi. Keskustelun lähtökohtana ovat ne asiat, joista nuori haluaa puhua; ammattilainen ei määrittele keskustelun tavoitteita.

Nuori tapaa samaa kriisityöntekijää koko sen ajan kun hän asioi Nuorten Kriisipisteessä tai Krisjouren för ungassa. Työntekijä ei siis vaihdu, eikä prosessia tarvitse aloittaa montaa kertaa uudestaan. Asiakassuhteen aloittaminen on myös haluttu tehdä mahdollisimman helpoksi: päivystykseen voi soittaa tai tulla käymään ilman varattua aikaa, diagnoosia tai lähetettä. Oma halu keskustella mieltä painavista asioista riittää. Päivystys on auki joka viikko tiistaista torstaihin. Ensimmäinen varattu aikakin löytyy pääsääntöisesti viikon, korkeintaan kahden aikana. Pitkät odotusajat useisiin palveluihin eivät aikuisen näkökulmasta ole ehkä niin pitkiä, mutta nuorelle, jolla on hätä tai tarve tulla kuulluksi, esimerkiksi kuukausi on pieni ikuisuus (esimerkiksi HUS:n lastenpsykiatrian odotusaika keskimäärin 29 päivää, nuoripsykiatrian 30 pvä.)

Vuonna 2011 Nuorten Kriisipisteen asiakkaista 52 % ja Krisjouren för ungan asiakkaista 86 % koki tulleensa autetuksi siinä määrin, ettei tarvinnut jatkohoitoa (esimerkiksi psykiatrisella poliklinikalla). Riittävän ajoissa ja helposti käyty viiden tai kymmenen keskustelun sarja auttoi nuorta pärjäämään toimintakykyisenä opintojensa tai työnsä parissa. Lisäksi nuorilla oli halutessaan mahdollisuus saada tuekseen koulutettu vapaaehtoinen tukihenkilö.

Koulujen ja kuntasektorin resurssipula ja kiire selittävät varmasti MLL:n vuosiraportin tuloksia osaltaan. Kiireessä voi olla vaikeaa asettua olemaan läsnä. Tehokkuus saattaa hyvin pian kääntyä itseään vastaan - lopputuloksena voi olla nopea, kylmä kohtaaminen ja lista aikuisen laatimista toimenpiteistä, joita nuori ei ehkä ymmärrä.

Nuoret tarvitsevat monenlaista apua ja tukea - niin koulun, terveydenhuollon kuin kolmannen sektorinkin palveluiden kautta. Parhaassa tapauksessa ammattilaiset tuntevat toisensa, tekevät yhteistyötä ja etsivät nuorelle juuri hänelle parhaiten sopivan tuen, olipa se sitten missä organisaatiossa tahansa. Toiveenamme kuitenkin on, että jokainen ammattilainen organisaatiostaan huolimatta saisi ja osaisi tehdä työtään niin, että kukin hänen luokseen tuleva nuori saisi kokea olevansa ihana ja riittävä ja tulevansa kohdatuksi juuri sellaisena kuin on!



Satu Raappana-Jokinen

Yhteyspäällikkö
Nuorten Kriisipiste
HelsinkiMissio
Krisjouren för unga
HelsingforsMission

Olavi Sydänmaanlakka
Johtaja
Nuorten kriisityö
HelsinkiMissio



tiistai 13. maaliskuuta 2012

Puuttumatta jättäminen on välinpitämättömyyttä


-->
Mieleeni on jäänyt lehtiotsikko, jonka mukaan tuomarin homottelu toi sakot korispelaajalle. Salaa toivoin näin vahvan reagoinnin olevan käytössä myös pelikentän ulkopuolella. Liian usein kuulee huoraksi tai homoksi nimittelyä täysin mielivaltaisesti ja se voidaan kohdistaa melkeinpä keneen tahansa ja mistä syystä tahansa. Aina se ei tapahdu nuoren toimesta, vaikka ilmaukset ovatkin vakiintuneet heidän puhekieleensä, jopa kaverilliseen kommunikointiin.
Itsetunto ja toive sen vahvistumisesta pohdituttavat Nuorten Kriisipisteellä asioivia nuoria. Rakkaalla lapsella on monta nimeä ja niin myös itsetunnolla: itsearvostus, omanarvontunne, itsetyytyväisyys, itsensä hyväksyminen ja itsekunnioitus.  Yksinkertaisesti sanottuna itsetunto kuvaa sitä arvoa, jonka ihminen antaa itselleen ja käsityksilleen itsestään. Itsetunto ei pysy muuttumattomana vaan se vaihtelee ihmisen elämäntilanteen mukaan ja muotoutuu elämänkokemusten myötä.  Tutkimusten näkökulmasta on luonnollista, että itsetunto pohdituttaa juuri nuoruudessa, sillä sen kehitykselle on ominaista heikentyminen juuri murrosiän kynnyksellä vahvistuakseen jälleen aikuisuuteen saavuttaessa.
Murrosikäiselle on tärkeää kuulua ryhmään  ja saada nautti muiden arvostusta. Kaverit saavat aikaisempaa merkittävämmän aseman elämässä ja samaan aikaan omat vanhemmat koetaan täysin ymmärtämättömiksi ja vanhoillisiksi kalkkiksiksi. Hyvät ihmissuhteet ovat omiaan vahvistamaan nuoren itsetuntoa, sillä ne vaikuttavat hyvin paljon siihen miten murrosikäinen kokee itsensä. Kaikki halventaminen, väheksyminen tai saatika jatkuva koulukiusaaminen heikentävät nuoren itsetunnon kehitystä. Nuorille muiden näkemys ja mielipiteet ovat tärkeitä ja siksi vertaisten ja oman ikäisten taholta tuleva pilkka satuttaa.
Kerta tiedämme, että halveksiminen, väheksyminen ja kiusaaminen vaikuttavat nuoren itsetunnon kehitykseen, niin miksi me aikuiset emme aina reagoi siihen. Käännämme pään, emme muka huomaa tai koetamme olla näkymättömiä. Vanhemmilla, naapureilla, opettajilla... eli meillä aikuisilla on oikeus ja velvollisuus määrittää arkielämän pelisäännöt. Tällä hetkellä ne tuntuvat ajoittain löyhemmiltä kuin mitä pelikentillä on. 

Katja Laamanen

 





perjantai 9. maaliskuuta 2012

Aforismeja raiteilla

-->

Silmiini osui lause, joka kosketti. "Totta, tuo on suurelta osaltaan minunkin työni tavoite", aattelin hämmentyneen. En ollut hämmentynyt niinkään lauseen sisältämästä ajatuksesta vaan siitä mistä sen löysin ja kenen toimesta; ruuhkaisesta metrosta HSL:n mainoksesta.
Kun nuori ottaa yhteyttä Nuorten Kriisipisteen päivystykseen, hänellä on aavistus siitä miten tulisi autetuksi, mutta lähes poikkeuksetta vankka tieto miten se ei missään nimessä tulisi tapahtua. Tähän vaikuttavat vahvasti nuoren aikaisemmat kokemukset, tiedot ja tunteet. Psykologian kielellä puhutaan sisäisistä malleista, jotka antavat suuntaa mihin kiinnitämme ensimmäiseksi huomiota ja millaisia tulkintoja teemme. Kohtaamisen ensivaikutelma tapahtuu muutamissa sekunneita. Ei ole siis täysin samantekevää kuinka työntekijöinä nuo ensisekunnit käytämme. Jo kliseisyyteen saakka sosiaali- ja terveysalalla puhutaan kunnioittavasta kohtaamisesta. Mitä se on käytännössä? Siihen osaamme itse kukin vastata, kun mietimme kuinka haluaisimme itse tulla kohdatuksi kunnioittavasti. Jos pidämme sitä ohjenuorana, ollemme ainakin hajulla kuinka kunnioittavan kohtaamisen tulisi toteutua.
Kohtaamistyölle voidaan asettaa tavoitteita, mutta tulosten mittaaminen voi olla usein hankalaa. Numeraalisesti voidaan helpostikin osoittaa kuinka monta nuorta on ottanut yhteyttä Nuorten Kriisipisteen päivystykseen, kuinka monelle heistä varattiin keskusteluaika omalle kriisityöntekjälle ja kuinka monelle se oli sillä hetkellä riittävä apu jne.  Mutta kuinka mitata ja todentaa  se, mitä tapahtui kohtaamisen aikana ja millä siinä oli vaikuttavuutta tulokseen.

Mainoksessa ollut aforismi on yksi näkökulma tähän. Ei toki tieteellinen, mutta työn sisällön kertova.
"Paras matkamuisto, uusi ajatus."

Katja Laamanen

lauantai 3. maaliskuuta 2012

Terveisiä uusista toimitiloista


Täällä Kampissa sitä nyt ollaan, hienossa vanhassa talossa, jossa on uusi sykkivä sisus. HelsinkiMission ”päämajaan” Albertinkadulle muuttivat kanssamme Krisjouren för unga, Seniorityö, Vapaaehtoistoiminta sekä HelsinkiMission keskushallinto. Yhdessä eri toimialojen kanssa tiivistämme entisestään rivejämme taistelussa yksinäisyyttä vastaan.

HelsinkiMission ja uusien toimitilojen menneisyys kietoutuu mielenkiintoisella tavalla toisiinsa. Yhteinen historiallinen nimittäjä on ihmisten hätä, joskin ilmiötä lähestyttiin hieman eri näkökulmista. Kaupunkilähetys, nykyinen HelsinkiMissio, perustettiin 1883 lievittämään pääkaupunkiseudun nopeasti kasvavan väestön aineellista, henkistä ja hengellistä hätää. 1880-luvulla Helsingin Pantti-Osakeyhtiö laajensi toimintaansa ja avasi sivukonttorin Rastaan korttelissa, nykyinen Albertinkatu 33. Helsingin Pantti toimi talossa vuoteen 1986 asti, peräti 101 vuotta. Tämän jälkeen arvotalo kunnostettiin Suomen Tietotoimiston käyttöön ja nyt talovanhus ottaa entistä ehompana suojiinsa meidät.

Aloitamme asiakastyön levollisen kauniissa puitteissa. Toivomme, että pystymme auttamaan entistä laadukkaammin nuoria hädässä. Tunnelmia Albertinkadulta, olkaa hyvä.



Kynnys tulla Nuorten Kriisipisteelle on edelleen matala.
Paikalle voi tulla anonyyminä. 



Tule yksin tai saattajan kanssa. 



Tässä on tuoli, jossa kertoa huoli.



Kriisityöntekijät ovat Sinua varten - tässä ja nyt. 

Heidi Rouhiainen