maanantai 24. syyskuuta 2012

Nuoruutta vai hulluutta?

Nuori kiitää tunteiden vuoristorataa ja vanhemmat miettivät mielessään, että nytkö se meidän lapsi sekosi. Vanhemmuus ja huoli. Siinä on pari, jota harvoin on olemassa ilman toista. Niin sen pitää ollakin, jotta vanhemmat pysyvät valppaina ja tarvittaessa kykenevät suojelemaan jälkikasvuaan. Nuoren voi olla vaikea ymmärtää äidin tai isän suojeluvaistoa, aikuisen huolestuminen saattaa pikemminkin ärsyttää ja ahdistaa kuin tuntua hyvältä. Aikuisen huoli nuoresta kätkee kuitenkin sisäänsä välittämistä ja rakkautta sekä huomion kohteena olemista. Näitä edellä mainittuja asioita me kaikki ihmiset iästä riippumatta tarvitsemme.


Mistä tietää, mikä kuuluu nuoren normaaliin kehitykseen ja milloin puolestaan pitäisi olla huolissaan? Pähkinänkuoressa on syytä huolestua silloin, kun nuoren pärjääminen arjessa heikkenee. Terve nuori kykenee käymään koulua ja harrastamaan. Hyvinvoiva nuori tulee kohtuullisesti toimeen aikuisten kanssa ja kykenee olemaan kavereiden seurassa. Normaaliin nuoruusiän kehitykseen kuuluvat oireet eivät lamaa nuoren toimintakykyä edellä mainituilla elämän osa-alueilla. Aikuisen kannattaa kiinnittää huomiota äkillisiin, dramaattisiin muutoksiin nuoren elämässä, kuten esim. koulumenestyksen laskuun tai täydelliseen kaveriporukan muutokseen. Paino on sanalla dramaattinen, koska tietty häilyvyys liittyy nuoruusikään. 

Teini-iän myrskyisästä kehitysvaiheesta huolimatta nuoren ja vanhemman suhde on ihmissuhde, jossa pätevät kaikki normaalin vuorovaikutuksen lainalaisuudet. Läsnäoleva oleskelu ja yhdessä tekeminen pitävät yllä yhteyttä toiseen. Yhdessäolemisella tehdään yhteistä elämänhistoriaa ja saadaan kokemuksia jaettavaksi. Aikuisen rooli suhteessa nuoreen jatkuu jollakin tasolla samanlaisena kuin lapsuudessa, koska vanhempi kantaa enemmän vastuuta tunnesuhteesta nuoreksi kasvaneen lapsensa kanssa. Nuoruusiässä vanhemman tehtävänä on edelleen ottaa vastaan nuoren tunteita ja auttaa nuorta jäsentämään tunnemyrskyjään siedettävemmiksi.  

Yhteys toiseen säilyy yksinkertaistettuna yhdessäolemalla ja kokemuksia jakamalla. Aikuinen, ole kiinnostunut nuoresta, kysele ja kuuntele. Ketään ei voi pakottaa puhumaan, mutta keskusteluihin on tartuttava silloin kuin hetki koittaa.


 Heidi Rouhiainen




tiistai 18. syyskuuta 2012

Arkistin onnenpäivät


Viikonloppuna kyläilin ystäväni luona. Hän oli hankkinut jääkaappinsa oveen niitä pieniä magneetteja, irtosanoja, joista voi kasata hassuja lauseita. Innostuin runoilemaan vaikka mitä, mutta yksi ystäväni luoma sana pysäytti minut. Arkisti. Voisiko arkisti tarkoittaa arjen taiteilijaa? Tai arkielämän vapaustaistelijaa?  Sellaista tyyppiä, joka kokee päivänsä merkityksellisiksi, osaa iloita pienistä asioista ja on vapaa tekemään omanlaisiaan valintoja? Tämä löytö, uusi termi, putkahtelee uudelleen ja uudelleen mieleeni. Viimeksi tänään, kävellessäni kohti Kriisipistettä, mietin miten arkisti rakentaa päivänsä, viikkonsa ja koko elämänsä. Kuka häntä auttaa? Miten voi kokea onnen ja ilon hetkiä tiukkojen aikataulujen, stressin ja paineiden keskellä?


Menneellä viikolla vietettiin itsemurhien ehkäisypäivää. Osallistuin seminaariin, jossa pohdittiin sankoin joukoin keinoja vahvistaa nuorten hyvinvointia niin, ettei itsemurha olisi vaihtoehto pahan olon poistamiseksi. Kuin yhdestä suusta seminaarissa puhuttiin viisaita sanoja osallisuuden, yhteisöllisyyden, sosiaalisen pääoman, mielenterveystaitojen sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen puolesta. Todettiin, että jo yli 100 vuoden takaiset tutkimukset ovat osoittaneet, että sosiaalisten suhteiden merkitys fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin kannalta on kiistaton. Läheisten tuki nähdään stressipuskurina  elämän tiukoissa tilanteissa. 

Seminaari antoi vahvistusta myös omille pohdinnoille arkistin taidoista. Entinen huippu-urheilija, nykyinen näyttelijä Manuela Bosco totesi seminaarissa liikuttavasti, miten hän oli kriisien kautta oppinut tekemään päätöksiä elämässään rakkauden sekä intuition kautta ja voittanut pelon. Pelko ja häpeä ovatkin parivaljakko, joka saa voimaan pahoin. Jos arjen kaverina on häpeä, tuntee ihminen pelkoa epäonnistumisesta, tuntee itsensä  vähäpätöiseksi, arvottomaksi ja riittämättömäksi. Näillä tuntemuksilla on pitkät juuret, sillä häpeä opitaan jo lapsuudessa. Jokin yksittäinen tapahtuma, joka muistuttaa meitä esimerkiksi lapsuuden ikävästä sattumuksesta,  saattaa toimia ”häpeänappulana”, joka laukaisee voimakkaan negatiivisen tunteen, häpeän.  Se pyyhkäisee hetkessä pois kaiken ilon, onnellisuuden ja innostuneisuuden. Häpeä lamauttaa.

Yksi arkistin arvokkaimmista ajatuksista voisikin olla pyrkimys vapautua häpeän aiheuttamista kahleista. Tunnistamalla häpeän ja sen luonteen sekä omat ”häpeänappulansa” on jo hyvällä polulla kohti häpeän hallintaa. Hyviä apuvälineitä ovat kirjoittaminen, puhuminen ja huumori. 

Miten arjen taiteilija on yhteydessä itseensä ja muihin ihmisiin? Jos omanarvontunne on pohjalukemissa, saatamme kohdella itseämme julmasti. Nimitellä, syytellä ja ahdistella. Kun tätä jatkuu pitkään, uskomme lopulta vakaasti, että olemme täysiä luusereita. Arkisti puhuu itselleen kauniisti ja hellii itseään. Hän löytää itsestään vahvuuksia ja iloitsee onnistumisista. Kaikki kokevat ajoittain epäonnistumisia, jotka saattavat horjuttaa itsetuntoa hetkellisesti. Luottamus siihen, että asiat järjestyvät ja että tarvittaessa saa apua, helpottaa oloa silloin kun kokee vastoinkäymisiä. Auttaminen, avun saaminen ja yhdessäolo vahvistavat meitä ja luovat tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Elämämme hankalat asiat, suurimmatkin möröt, menettävät voimansa kun ne jakaa jonkun toisen kanssa. Luottamus siihen, että ystävä kuuntelee ja on läsnä, poistaa raskasta taakkaa harteilta. Kyky jakaa ja ottaa vastaan onkin yksi arkistin huipputaidoista. 

Viime viikolla autoin tuntematonta ulkomaalaista naista kantamaan kirpparilta ostamansa lipaston autoon. Hän oli hämmentynyt saamastaan avusta. Lopulta päädyimme vaihtamaan puhelinnumeroita ja hän lupasi lahjoittaa ostamansa lipaston minulle sitten kun muuttaa pois Suomesta. Tilanne huvitti meitä molempia, mutta ennen kaikkea tapahtuneesta tuli valtavan hyvä olo.

”Mikä suojaa itsemurhalta?” - seminaarissa Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Atte Oksanen puhui siitä, miten meidän yksilöllisyyttä korostava kulttuurimme aiheuttaa myös kielteisiä reaktioita. Suomalaiset kuvittelevat, että aina on pärjättävä yksin. Apua ei osata antaa, eikä ottaa vastaan. Normaali arkinen vuorovaikutus ihmisten välillä on vähäistä.Tässä on varmasti vaihtelua maakunnittainkin, mutta jonkinlainen yksinäisyys aikaamme leimaa. Arkistin, arjen taiteilijan, maailmassa bussikuski odottaa hetken, että matkustaja ehtii kyytiin, ihminen hymyilee toiselle kassajonossa, naapuri lainaa foliota saunamakkaran paistamiseen, ystävä kysyy mitä kuuluu ja tuntematon juoksee perässäsi, kun kaulaliinasi on pudonnut kadulle. Ja sinä itse teet samoja pieniä tekoja. Niiden vaikutus voi lopulta olla arvaamattoman suuri.

Satu Lekola

maanantai 10. syyskuuta 2012

Kun nuori puhuu kuolemasta


Tänään vietetään itsemurhien ehkäisypäivää, jota on vietetty jo vuodesta 2003 lähtien. Päivän tavoitteena on lisätä tietämystä itsemurhista, levittää tietoa ja vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Ennen kaikkea päivän tarkoituksena on tuoda esille sanomaa siitä, että itsemurha on estettävissä. Myös Nuorten Kriisipisteen historiaan ja syntyyn liittyy vahvasti nuoren itsemurha, äidin surutyö ja sen jälkeinen halu auttaa muita itsemurhariskissä olevia nuoria. Ei välttämättä juuri näillä sanoilla, mutta näin olen toimintamme siemenen halunnut itselleni sanoittaa - kunnioituksella toiminnan perustajaa kohtaa.

Edelleen lähes 20 vuotta toiminnan aloittamisen jälkeen saamme päivystykseen yhteydenottoja nuoren itetuhoisuuteen liittyen. Nuoren itsensä lisäksi yhteydenottoja tulee vanhemmilta, jotka kokevat uupuvansa nuorensa pahan olon ja itsetuhoisten puheiden rinnalla. Oman lapsen itsemurhapuheiden kuuleminen on henkisesti raskasta ja koettelevaa. Se herättää vahvoja tunteita, kuten huolta, ahdistusta, pelkoa, kiukkua, neuvottomuutta ja epätoivoa. Itsemurhapelon vallassa eläminen on täysin kohtuutonta kaikille perheenjäsenille. Muistan jonkun viisaan verranneen sitä tilanteeseen, jossa aivan kuin joku ulkopuolinen uhkaisi tappaa yhden perheenjäsenistä. 

Elämän merkitykseen ja kuolemaan liittyvät kysymykset kuuluvat nuoruuteen. Nuori voi tuntea hetkittäin, ettei elämä ole elämisen arvoista, ettei haluaisi herätä nukahtamisen jälkeen tai olisi helpompaa, jos hän olisi kuollut. Tällöin itsetuhoisen ajatuksen varsinaisena tavoitteena ei ole kuolema, vaan kiehtova ajatus elämän taukoamisesta tai halu päästä rauhaan/eroon itselle sietämättömistä tunteista.  Toistuva kuoleman ja itsensä tuhoamisen ajattelu tai jatkuvat kuolemantoiveet ja niistä puhuminen eivät kuulu normaaliin kehitykseen.  

Tilastojen valossa joka vuosi yli sadan suomalaisnuoren elämä päättyy omaehtoiseen kuolemaan. Itsemurha on usein monien syiden summa, joskin jokin yksittäinen tapahtuma voi laukaista itsetuhoisen käyttäytymisen. Lapsiasiavaltuutetun selvityksen mukaan noin 90% itsemurhan tehneistä nuorista on kärsinyt jonkinlaisista mielenterveyden ongelmista ja 30–50% on ollut aiemmin psykiatrisessa hoidossa.

Toisin kuin usein erheellisesti luullaan, itsemurha-ajatuksista puhuminen ei provosoi itsetuhoisuutta. Koska usein nuoret arastelevat tai eivät osaa sanoittaa huoliaan, tulisi meidän aikuisten tehdä aloite ja auttaa nuorta sanoittamaan tunteitaan ja kokemuksiaan. Aikuisen on uskallettava kysyä nuorelta suoraan mahdollisista itsetuhoisista ajatuksista. Aikuisen tehtävänä on tukea nuoren elämänhalua, mutta samalla tunnustaa myös kuolemanhalun olemassaolo. Jo se, että nuori saa ilman aikuisen torjuntaa puhua ristiriitaisista tunteistaan, voi lievittää hänen ahdistustaan. Aikuisen kyky kuunnella ja tarjota huolenpitoa voi pelastaa nuoren elämän. 

Aina läheisten antama tuki ei ole riittävää vaan sen lisäksi tarvitaan myös ulkopuolisen apua. Mikäli nuorella on voimakas halu kuolla tai selkeitä itsemurhasuunnitelmia, on hänet syytä ohjata ammattiauttajan luokse. Itsemurhaa yrittänyt nuori tarvitsee aina psykiatrista konsultaatiota. 

Katja Laamanen 



maanantai 3. syyskuuta 2012

TOP 100 – ajatuksia elämästä

-->

Hän teki päätöksen, siihen meni sekunnin murto-osa kokonaisesta elämästä, ja elämä muuttui iäksi, kirjoittaa Joyce Carol Oates eräässä kirjassaan. 

Elämän tarkoitus saattaa kirkastua hetkessä, kun kohtaamme kärsimystä tai haastavia elämäntilanteita. Tosin myös onnenpotkuja kohdatessamme saatamme löytää elämällemme suunnan. Näissä hetkissä ymmärrämme, miten tärkeitä pienet hetket ja niissä tehdyt valinnat ovatkaan ja miten tärkeää on elää tietoisena tässä hetkessä. Samoin ymmärrämme, ettemme voi hallita kaikkea. Elämässä on kohtalonomaisia asioita, joihin emme voi vaikuttaa. Asioita tapahtuu ja me joudumme sopeutumaan niihin.  Elämän tarkoitus voi ajoittain tuntua olevan hukassa eikä mikään ehkä tunnu miltään. Silloin on hyvä pysähtyä pohtimaan hetkeksi omia arvojaan ja suuntaa, johon elämässään katsoo ja millaisesta näkökulmasta käsin. Joskus kannattaa pysähtyä miettimään itselle omituisemmasta näkökulmasta elämän tarkoituksia tai nostaa esille isoja kysymyksiä, joita syystä taikka toisesta mieleen tulee ja etsiä niihin vastauksia unohtamatta miettiä, miten hetkessä toimii ja miten tästä ottaa vastuun tulevassa. Pysähtyessäni tarkoitusten äärelle, päätin lähteä liikkeelle tyhjästä ja kirjoittaa mitä mieleeni tulee. 

Haastoin itseni Vuoden 2012 top 100 biisien äärelle. Niistä kymmenen ensimmäistä saivat minut miettimään maailman menoa ja pohtimaan elämän tarkoituksellisuutta ja sitä kuka minä olen ihmisten kanssa tarkoituksia pohtiessani.


1.     ONE DIRECTION –WHAT MAKES YOU BEAUTYFUL 
Mikä on se suunta, jota haluan kulkea? Mitä haluan elämässäni tavoittaa ja mihin uskon, minkä puolesta olen valmis taistelemaan?

Minä uskon rakkauteen ja ihmisten väliseen hyvyyteen. Tarvitsen toisia ihmisiä lähelleni jakamaan ajatuksia ja tuntemuksia kanssani. Olemaan hetken hiljaa ja nauttimaan siitä, että saamme olla olemassa yhteisessä hetkessä, yhteisessä todellisuudessa. Minä haluan olla sinua, toista ihmistä, varten. Se on suuntani.

Se, että olet olemassa, tekee sinusta kauniin. Olet ainutkertainen ja ainutlaatuinen.  Silloin minäkin taidan olla kaunis? Miksi sitä on niin vaikeaa uskoa välillä? Olemassa olon ihme ja jokaisen omalaatuinen kauneus tekee elämästä tarkoituksellisen. Kunpa uskaltaisimme useammin haltioitua toistemme olemassa olosta kritisoinnin sijaan. Sekin, ettemme hyväksy toisesta jotakin, osoittaa meille omaa suuntaa. Tarvitsemme vastakohtia. 

Everyone else in the room can see it
Everyone else but you…

You don't know you're beautiful
That what makes you beautiful 


2.     JUSTIN BIEBER – BOYFRIEND 
Kaarina Määttä on kirjoittanut, että ihminen kaatuu rakkauteen ja ikään kuin menettää identiteettinsä. Englanniksihan näin sanotaankin: rakastuminen - to fall in love.  Olen usein itsekseni ja kohtaamieni nuorten aikuisten kanssa pohtinut tarvitaanko seurustelukumppania, jotta voisi olla onnellinen? Tai miten selvitä rakkauden kanssa, joka saa onnelliseksi, mutta on salattava lähipiiriltä? Mitä sitten, jos on Justin Bieberin laulun poikaystävä ja rakastaa toista poikaa?

Rakastuessamme olemme helposti valmiita tekemään toisen rakkauden eteen mitä vain.  Monesti haluaisi ehkä muuttaa itseään, hävittää oman todellisen itsensä piiloon kokonaan voidakseen olla sellainen, kuin toisen olettaa toivovan tai toinen vaatii olemaan.  Voiko kukaan koskaan täyttää toisen toiveita täysin?  Olisinko enää oma itseni, jos tekisin kaiken, jota kumppanini toivoisi? Eikö silloin minua ohjaisi joku muu kuin minä? Haluaisinkin, että minua rakastettaisiin, koska olen minä. Minä rakastan omalla tavallani minuna. En siis halua, että olisit juuri sellainen kuin haluaisin. Tosin kuten Bieberkin tahtoisin kuulla mistä sinä pidät ja mistä et. Silloin yhteys välillämme voisi olla elämäni tarkoitus. 

Tell me what you like yeah tell me what you don’t… 
I’d like to be everything you want 


3.     CARLY RAE JEPSEN - CALL ME MAYBE
Joskus toivoisi, että joku soittaisi tai tulisi käymään, erityisesti silloin, kun on yksinäinen. Tahtoisi jonkun kertovan, ettei ole yksin ja elämälläni on merkitystä. Tahtoisimme kuulla, että meitä rakastetaan ja olemme rakkauden arvoisia. Toivomme, että löytäisimme läheisyyttä, hellyyttä ja ihon kosketusta. Välillä saattaa tuntua kuin olisi maailman ainoa henkilö, jota ei rakasta kukaan.

Olisinko valmis myymään sieluni suudelmasta? Ehkä. Ainakin, jos uskoisin sen edes hetkeksi poistavan tyhjyyden ja levottomuuden sisältäni. Tosin tiedän, ettei se auttaisi kuin hetkeksi ja tekisi vielä kurjemman olon.

Voiko toista odottaa tulevaksi, vaikkei edes tiedä ketä odottaa? Voiko minulla olla Sinua kova ikävä, vaikka emme edes ole vielä tavanneet enkä tiedä kuka olet? On vaikeaa tietää miten elää ja olla arjessa, koska en voi tietää millaisia valintoja pitäisi tehdä, että kohtaisin sinut enkä olisi enää yksin. Se on pelottavaa. Voinko tehdä valintoja, jotka johtaisivat siihen, etten kohtaisikaan sinua?  Tai mitä tapahtuisi, jos en tekisi yhtäkään valintaa? Löydänkö Sinua koskaan? Löydätkö Sinä minua? Onko elämälläni silloin merkitystä, jos jään yksin? Mikä minulle oikeastaan on tärkeää? Miksi elämä on niin epävarmaa?

I'd trade my soul for a wish,
Pennies and dimes for a kiss
I wasn't looking for this,
But now you're in my way

Before you came into my life
I missed you so bad 


4.     WANTED – GLAD YOU CAME
Tahtoisin löytää selityksen sille, miksi juuri minä olen olemassa. Tahtoisin pohtia elämän tarkoituksellisuutta yhdessä toisten kanssa. Yhteiset pohdinnat saavat minut muistamaan elämän ja hetkien moninaisia tarkoituksia. Olen iloinen, että luit tämän. Olen iloinen, että olet olemassa.

Jokainen hetki on tärkeä.  Maailmani ei koskaan tule olemaan samanlainen kuin se oli hetki sitten. Onneksi olemme olemassa.

The sun goes down
The stars come out
And all that counts
Is here and now
My universe will never be the same
I'm glad you came
 


5.     FLO RIDA – WILD ONES
Kuka on villi? Minä ainakin välillä olen typerä, hupsu ja höperö. Välillä olen fiksu, järkevä ja hauska. Olen monenlainen.  Erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa minut nähdään eri tavoin ja näen itsenkin eri tavoilla. Hölmöys tekee minusta inhimillisen. Tiedän voivani kasvaa ja muuttua, jos haluan. Uskallan antaa hetkien kuljettaa minua. Muistan, että eteeni voi tulla kärsimyksiä. Elämä ei ole vain onnea ja iloa joka hetki. Jokaisella hetkellä on tarkoitus ja jokainen hetki muuttaa elämäämme. Joskus elämässä tapahtuu asioita, joita emme olisi osanneet odottaakaan. Voi olla vaikeaa kestää vaikeuksia, joita elämässä kohtaa. Ne ovat kuitenkin mahdollisuutemme kasvaa ja tulla vahvemmiksi. Voi olla myös vaikeaa sietää onnenpotkuja tai sallia niiden tuloa omalle kohdallemme. Niillekin antautuminen voi mahdollistaa kasvua. Ehkä olenkin villi?

I like crazy, foolish, stupid
I am a wild one 


6.     NICKI MINAJ – STARSHIPS
Kädet ylös ja tavoittele tähtiä! Hetkittäin valitsemme mahdollisuuksien taivaalta tähden, jota seuraamme. Joskus ei voi valita mitä haluaisi. Silloin voi valita tavan, jolla vaikeaan ja haastavaan tilanteeseen suhtautuu.  Ehkä se, että on hetken oman elämänsä kanssa hukassa tai ei tiedä mitä järkeä elämässä on, antaa mahdollisuuden auttaa jotakuta toista jaksamaan samanlaisessa tilanteessa. Ehkä huomatessaan, että selviää vaikeilla hetkillä elämänsä kanssa, saa ymmärryksen siitä, että onkin vahva. Tai ehkä vihdoin uskaltaa kurottaa kohti tähtitaivasta.

Starships were meant to fly
Hands up, and touch the sky


7.      KATE PERRY – PART OF ME
Vaikka kohtaisin minkälaisia vaikeuksia ja haasteita elämässäni, en luovu sielustani Kate Perryä mukaellen. Sieluna ajattelen ihmisen vapautta valita ja vastuuta kantaa valinnoistaan vastuu. Minulle sielu on myös jotakin, jonka avulla pyrin tekemään todellisia eettisiä valintoja ja etsin elämälleni suuntia minulle tärkeiden asioiden avulla. Tarvittaessa uskaltaudun pyytämään anteeksi itseltäni ja toisilta. Uskallan myös kehua toisia ja itseäni. Uskallan nähdä taitoni ja mahdollisuuteni.

This is the part of me, no, (away from me)
This is the part of me, me, me, me, me, me, no
Throw your sticks and stones
Throw your bombs and your blows
But you're not gonna break my soul
This is the part of me that you're never gonna ever take away from me, no 


8.     TRAIN – DRIVE BY
Joskus on vaikeaa uskoa, että toinen pyrkii hyvään valinnoillaan ja ehkä näkee pidemmälle kuin itse juuri nyt kykenee. Tämän kappaleen jälkeen tuli mieleeni  kuinka erilaisissa vaikeissa tilanteissa ratkaisujen tulisi aina olla rakkaudellisin teko kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa kohtaan. Joskus minä on se heikoimmassa asemassa oleva. Joskus on lähdettävä, vaikka rakastaisi, jotta toinen voisi löytää oman suuntansa. Rakkaus.

Please believe that when I leave
There's nothing up my sleeve but love for you
And a little time to get my head together too 


9.     KELLY CLARKSON – WHAT DOESEN´T KILL YOU
Se mikä ei tapa vahvistaa, sanotaan. En tiedä onko niin. Varmaan joskus. Tai jos vahvuus on sitä, että tietää olevansa heikko ja särkyvä ja uskaltaa silti luottaa esimerkiksi siihen, että elämällä on kaiken jälkeenkin tarkoituksia, on vahva.
Jonkun loppu on aina uuden alku. Kun jotakin päättyy, muuttuu paljon ja jotakin uutta alkaa. Ymmärrys tästä ei poista tuskaa, surua ja kärsimystä, mutta ehkä se auttaa jaksamaan ja rakentaa mieltä omaan tilanteeseen. 

Ehkä tästäkin alkaa jotakin uutta? Ainakin tulin kuunnelleeksi 10 suosittua biisiä, joista tunsin ennalta vain muutaman. Yhden päätin jättää pois. Miksikö?  Jotta joku toinen voisi jatkaa tarinaa siitä tai aloittaa kertomuksen kokonaan alusta.

Thanks to you I got a new thing started
Thanks to you I'm not the broken hearted
Thanks to you I'm finally thinking about me
You know in the end the day you left was just my beginning



Susanna Ruuhilahti 
Logoterapiaohjaaja(LTI), Authorized Sexuality Educator and Sexual Health Promoter (NACS)
-->