maanantai 26. marraskuuta 2012

Korjaavien kokemusten kautta takaisin elämään


Kun jokin tavara rikkoutuu, se joko korjataan, kierrätetään tai heitetään roskikseen. Jos ihminen menee fyysisesti rikki, pyritään hajonnut vartalon osa paikkaamaan tai sen tilalle koitetaan keinotekoisesti luoda uusi toimiva osa. Entäpä, jos ihminen rikkoutuukin mieleltään, sisäisesti? Looginen päätelmä helposti on, että ihmismielessä ei ole mitään konkreettista korjattavaa. Ihminen joko selviää tilanteesta tai muuttuu pikku hiljaa toimintakyvyttömäksi.

Kasvatusalan ammattilaiset korostavat, että lapsen varhaiset vuodet ovat merkityksellisiä ihmisen psyykkisen kehityksen ja mm. empatiakyvyn kehityksen kannalta. Kehittyykö lapsesta siis kylmä ja vuorovaikutusongelmista kärsivä aikuinen, jos hän näinä herkkinä elinvuosina kokee jäävänsä ilman hellyyttä, rakkautta ja hyväksyvää vuorovaikutusta? Onneksi näin ei ole. Tärkeintä on, että lapsella, nuorella tai aikuisella on muutama (jopa yksi) turvallinen ja lämmin vuorovaikutussuhde elämässään.

Myös henkistä ja sisäistä rikkinäisyyttä voi paikata. Yksi toimiva tapa on tarjota korjaavia kokemuksia. Parasta on se, että näitä kokemuksia voi saada missä iässä tahansa - toki niin, että mitä varhaisemmassa iässä sen parempi. Olipa sitten kysymys lapsesta, nuoresta, työikäisestä tai seniorista, on meillä kaikilla oikeus korjaaviin kokemuksiin. Myös aikuinen voi siis voimavaraistua korjaavien kokemusten kautta. Korjaavina kokemuksina voi toimia mm. läheisyys, vuorovaikutuksellinen keskustelu ja kokonaisvaltainen hyväksyntä.

Myös valokuvauksen keinoin on mahdollista tuottaa näitä hyvän olon kokemuksia. Taitava ja myötäelävä valokuvaaja osaa ikuistaa toisen ihmisen olemuksen ja omalaatuisen kauneuden iästä tai ulkomuodosta riippumatta. Photoshopattu ”keinoihminen” ei ole kaunis. Aito ja luonnollinen ihminen on – juuri omana itsenään.

HelsinkiMission kriisityöntekijät mahdollistavat korjaavia kokemuksia keskustelun ja toiminnallisten menetelmien kautta. Koulutetut vapaaehtoisemme kulkevat rinnallasi elämän hyvinä ja vaikeina hetkinä hyväksyen sinut juuri sellaisena kuin olet.


Anna Lepistö
nuorten ja lapsiperheiden vapaaehtoistoiminnan koordinaattori



Kuva: Anna Lepistö

Lähteet:
lasten psykiatri Jukka Mäkelä ja psykologi Daniel A. Hughes, koulutusmateriaalit
Ulla Halkola, Lauri Mannermaa, Tarja Koffert, Leena Koulu (toim.), Valokuvan terapeuttinen voima, Kustannus Oy Duodecim 2009

maanantai 19. marraskuuta 2012

Miksi sinä itket, kaikkihan on nyt hyvin?


Elämä ei mene aina suunnitelmien mukaan. Ihmiset sairastuvat niin fyysisesti kuin psyykkisesti. Köyhyys vaivaa yhä useampaa lapsiperhettä, vaikka samaan aikaan yleinen tulotaso Suomessa on noussut. Soppa alkaa olla melko synkkä ja sakea, kun mukaan lisätään vielä vanhempien päihde- ja sosiaaliset ongelmat. Näiden monenkirjavien tilanteiden keskellä osa lapsista ja nuorista elää.

Ihmisen on mahdollista selvitä hyvinkin vaikeista kasvuolosuhteista, vaikka vanhempien ongelmat ovat aina riski lasten kasvulle ja kehitykselle. On selvää, että lasten ja nuorten turvattomuus lisääntyy aikuisten ongelmien syventyessä, mutta yksikin turvallinen ihmissuhde riittää tasapainottamaan vanhemmuuden puutteita. Se turvallinen aikuinen voi olla esimerkiksi toinen vanhemmista, opettaja, isovanhempi, naapuri tai vapaaehtoistyötä tekevä perheen tukihenkilö. Yksi aikuinen, joka näkee lapsen tai nuoren erityisenä ja arvokkaana voi korjata psyykkisen kehityksen vinoumaa. Aikuinen, joka kannustaa ja luo toivoa tulevaan. Aikuinen, joka näkee lapsen tai nuoren hädän ja puuttuu tarpeen vaatiessa perheen ongelmiin.

Perheongelmien keskellä elävät nuoret alkavat monesti haaveilla itsenäistymisestä ja omasta kodista melko varhaisessa vaiheessa. Nuoren mielikuvissa elämänlaatu paranee heti, kun pääsee pois vanhempien vaikutuspiiristä ja saa olla rauhassa. Pettymys voi olla suuri, kun olo on huono tai pahenee yhä muuton myötä. Kaikki on ulkoisesti kunnossa, mutta sisäinen mielenmaailma romahtaa. Haastavissa olosuhteissa selviytyminen on vaihtunut reagoinniksi menneisiin tapahtumiin, koska kotoa muuton myötä nuorella on vihdoin tilaa voida huonosti ja kokea negatiivisia tunteita. Itsenäistymisvaiheessa nuori tarvitsee vielä paljon läheisten tukea ja ”siipien” kannattelua. On muistettava, että elämän alkutaipaleen vaikeista olosuhteista huolimatta ihminen saattaa kasvaa hyvin pärjääväksi aikuiseksi.  

Muutoksissa tarvitaan malttia, vaikka suunta olisi kohti parempaa. Pitkään jatkuneiden perheongelmien vaikutukset eivät helpota heti nuoren mielen tasolla, vaikka elämäntilanne olisikin muuttunut paremmaksi. Psyykkiset ja/tai fyysiset oireet ovat luonnollisia reaktioita, kun vaikeat olosuhteet väistyvät. Nuori voi esimerkiksi tuntea olonsa alavireiseksi tai jännittyneeksi, hän voi nähdä hurjia painajaisia tai "kelata elämäänsä pää sauhuten" ja kärsiä unettomuudesta. Erilaisista oireista kannattaa keskustella läheisten kanssa ja hakea itselle tarvittaessa ammattiapua. On muistettava, että vaikeista kasvuolosuhteista toipuminen vie oman aikansa. Siksi sinä saatat itkeä, vaikka kaikkihan on nyt hyvin.


Heidi Rouhiainen



SUOSITTELEN kuunneltavaksi laulua, 
joka minulla soi päässä tätä tekstiä kirjoittaessa:
Minä ja Ville Ahonen - Sammutetaan valot

Luettavaa lapsiperheiden vapaaehtoistyöstä kiinnostuneille:
PELASTAKAA SUKUPOLVI -HANKE 

perjantai 9. marraskuuta 2012

Isän kengissä


Kysyin taannoin eräältä kohtuullisen uudelta kahden lapsen isältä mitä lasten syntyminen on hänelle merkinnyt. Vastaus oli herkistävä: ” On kuin olisin ensikertaa elämässäni herännyt henkiin”. Tummat pussit silmien alla, univelan aiheuttamat törmäilyt lasioviin, kinat puolison kanssa tai oman ajan puttuminenkaan eivät horjuttaneet vastauksen varmuutta. Tai sitä rakkautta, joka miehen puheesta välittyi kun hän puhui lapsistaan.

Marraskuun toisena sunnuntaina vietämme isänpäivää. Päivää, jota ollaan vietetty Suomessa jo vuodesta 1949, mutta vakiintuneemmin vasta 1970- luvulta lähtien. Netistä löytyi yllätykseksi sivusto www.isänpäivä.org, josta voi lukea lisää isänpäivän vieton vakiintumisesta. Löytyypä sieltä lahjavinkkejäkin.

Perusisä, pehmoisä, viikonloppuisä, kaveri-isä, etäinen isä, kadonnut isä, auktoriteetti-isä, isäpuoli, yksinhuoltajaisä? Isyyden roolit voivat olla itse valittuja, elämäntilanteiden mukanaan tuomia ja/tai myös kunkin aikakauden mallien mukaisia. Perinteisesti isien ajatellaan olevan perheen elättäjiä, lapsille etäisiä, ehkäpä pelottaviakin kurinpitäjiä. Tunteiden ja hellyyden osoittaminen lapsille ei ole ollut isän tehtävä. Myönteisten tunteiden osoittaminen on nähty jopa heikkoutena. Myytti tämänkaltaisesta isyydestä on kuitenkin muuttumassa. Väestöliiton julkaisema teos ”Isyyden kielletyt tunteet” avaa nykymiesten ajatuksia isyydestä. Miehet eivät enää pysyttele vaiti vaan puhuvat avoimesti tunteistaan liittyen vanhemmuuteen. Samalla miehet haluavat purkaa perinteistä kielteistä isyysmyyttiä, johon liittyy ajatus aggressiivisesta ja poissaolevasta isästä. 

Isyyden myönteisten puolien vahvistuminen vaikuttaa koko perheen toimintaan. Perinteisesti on puhuttu äidinhoivasta, mutta miksei yhtälailla myös isänhoivasta. Kasvatusstieteiden tohtori Jouko Huttusen mukaan hoivaisyys parantaa merkittävästi niin isän, lapsen kuin äidinkin elämänlaatua. Perhe vahvistuu. Isä ei ole enää se toissijainen vanhempi. On tutkittu, että osallistuvien isien pojilla näyttäisi olevan enemmän sosiaalista taitavuutta, itsenäisyyttä ja pitkäjännitteisyyttä. Tytöillä taas korostuu koulumenestys, urahakuisuus ja myöhemmin parisuhteessa onnistuminen. Isäsuhteen on tutkittu näkyvän myönteisesti lapsen ihmissuhdetaidoissa.

Huolestuneet isät, tsemppaavat isät, uusperheen isät, kadonneet isät, pelottavat isät ja myös poisnukkuneet isät ovat Nuorten Kriisipisteen vakiovierailijoita joko paikanpäällä tai nuorten puheissa. Nuori tarvitsee yhteyttä vanhempiinsa, kaipaa huomiota ja aikaa, hyväksyntää ja rakkautta. Vanhemmat ovat usein huolestuneita nuorensa hyvinvoinnista. Meidän tehtävämme Nuorten Kriisipisteellä on auttaa silloin kun nuori kadottaa yhteyden vanhempaan tai vanhempi nuoreen. Aina ei tarvitse pärjätä yksin. Osa hyvää isyyttä, ja äiteyttä, on se, että pyytää apua silloin kun omat voimat ovat vähissä. Se on välittämistä.

Satu Lekola

http://isänpäivä.org/
http://www.vaestoliitto.fi/?x27375=782061






maanantai 5. marraskuuta 2012

Vastuuta koulukiusaamisesta ei saa ohittaa



Toissa viikolla Munkkiniemen yhteiskoulussa vietettiin Koulukiusaamisenehkäisy -viikkoa yhteistyössä Nuorten Kriisipisteen kanssa. Tarkoituksena oli ehkäistä koulukiusaamista ja kertoa mitä kiusaamisen on ja mitä sillä tarkoitetaan. Lisäksi haluttiin herättää keskustelua oppilaiden kanssa siitä miten kiusaamiseen voisi puuttua ja miten sitä voisi ehkäistä.

Koulukiusaamisenehkäisy -viikon avasi Munkkiniemen nuorisotalon ohjaajien pitämä aamunavaus aiheesta koko koululle. Viikon ohjelmassa oli koulukiusaamisen ehkäisy oppitunnit 7-luokkalaisille sekä Nuorten Kriisipisteen pitämät oppitunnit 8-luokkalaisille

7-luokkkien kanssa käsitellään koulukiusaamisesta, mitä se on, miten sitä voitaisiin ehkäistä sekä miten siihen voisi puuttua. Tunnin lopuksi täytettiin nimetön kysely koulukiusaamisen esiintyvyydestä. 7-luokkien tunnit piti koulukuraattori Liisa Ståhle ja kouluterveydenhoitaja Heidi Serjo. Tukioppilaita oli myös mukana oppitunneilla.

8-luokkien oppitunnit pitää Liina Kahelin Nuorten Kriisipisteeltä. Tunneilla käsiteltiin koulukiusaamisen eri muotoja ja vaikutuksia, siihen puuttumista sekä erilaisia nuoria auttavia tahoja.

Kaikkien meidän aikuisten vastuulla on se, ettei kouluissa eikä koulumatkoilla kiusata ketään ja kaikilla on turvallinen olo olla koulussa. Jos näet kiusaamista tai kuulet kiusaamisesta, ole rohkea ja puutu siihen tai kerro jollekin aikuiselle kiusaamisesta!

Lisätietoja koulukiusaamiseen liittyvästä aiheesta löydät mm. näiltä sivuilta:



Turvallista koulupäivää!


Liisa, kuraattori 
Munkkiniemen yhteiskoulu