maanantai 25. helmikuuta 2013

Verkkoterkkarit – Sun kanssa verkossa!



Verkkoterkkarit ovat hankkeena kehittäneet verkossa tehtävää, nuorille suunnattua matalankynnyksen terveydenhoitotyötä jo neljän vuoden ajan. Helsingin kaupungin uuden Sosiaali- ja terveysviraston perustamisen myötä hanke muuttui vakinaiseksi Verkkoterkkari toiminnaksi vuoden 2013 alusta. Työmme tärkeänä kohderyhmänä ovat edelleenkin verkossa olevat nuoret.

Työmme tavoitteena on, että nuoret voivat verkossa ollessaan helposti, nimettömästi ja reaaliaikaisesti tulla kysymään terkkarilta mielessä pyöriviä kysymyksiä omaan hyvinvointiin tai johonkin ajankohtaiseen pulmaan liittyen. Keskustelujen ja kohtaamisten lähtökohta on, että nuori voi tuoda chattiin minkä tahansa oman asiansa ja pohdimme sitä yhdessä.  Monesti nuori saa kysymykseensä vastauksen tai mahdolliseen pulmaansa ainakin uutta näkökulmaa saman tien. Tarvittaessa ohjaamme nuoren hänen tarvitsemaansa reaalielämän palveluun. Tavoitteenamme ei ole lähteä verkossa pidempään hoitosuhteeseen, vaan olla matalankynnyksen lisäpalvelu perinteisen terveydenhoitajan vastaanottotyön rinnalla.

Tiimissämme verkkotyötä tekee neljä terveydenhoitajaa, joilla on monipuolinen työkokemus terveydenhuollon eri toiminnoista. Tiimistä löytyy osaamista niin kätilötyön, seksuaalineuvonnan kuin työterveyshuollon alueelta. Tiimimme miesterkkarilla on erityisosaamista kaikesta pelaamiseen liittyvästä ja hän toimii kerran viikossa yhtenä ohjaajana Nuorisoasiainkeskuksen Pelitalon poikien peliryhmässä. Teemme työtä kahdessa vuorossa arkipäivisin. Osaamisemme ja kokemuksemme moniammatillisesta verkkotyöstä ei siis rajaa mitenkään tiukasti sitä, mistä aiheista meiltä voi kysyä. On tietenkin asioita, joita ei voi verkossa kirjoittamalla ratkaista, silloin perustelemme nuorelle miksi näin on ja ohjaamme hänet eteenpäin selvittelemään asiaa kasvotusten esim. lääkärin kanssa. Suosituimpia ja kysytyimpiä aiheita ovat ehkäisyyn, erilaisiin oireisiin, murrosiän kehitykseen ja seksuaalisuuteen liittyvät asiat. Myös ihmissuhteista ja mielen hyvin - tai pahoinvoinnista halutaan keskustella.  

Verkkoterkkareiden online-chatit löydät täältä:
IRC-Galleriassa meillä on kahdenkeskinen chat keskiviikkoisin klo 15-17 ja perjantaisin klo 16 -19  osoitteessa: http://irc-galleria.net/community/3233235-verkkoterkkarit

Pulmakulmassa teemme chat-työtä yhdessä nuorisotyöntekijöiden kanssa. Pulmakulman chat on auki torstaisin klo 17- 20 osoitteessa:

Vastaamme meille tulleisiin kysymyksiin myös viiveellisesti Formspring-palvelussa:

Vastaamme viiveellisesti myös Pulmakulman Hyvinvointi-osion kysymyksiin. Tervetuloa kaikki kysymään ja keskustelemaan toivottavat Verkkoterkkarit Tiina, Tea, Ranu ja Pia

Toivotamme myös kaikki nuorten parissa toimivat ammattilaiset tervetulleiksi tutustumaan ja vierailemaan chatteihimme! Tavataan verkossa!


Pia Tuovinen
kätilö-terveydenhoitaja, seksuaalineuvoja
Verkkoterkkari-toiminta
Helsingin kaupungin Sosiaali- ja terveyskeskus

maanantai 18. helmikuuta 2013

Mielialaan voi vaikuttaa sisäisellä puheella




Kuvittele meneväsi ruokaostoksille. Tehtyäsi ostokset suuntaat kassojen luo maksamaan valitsemasi tuotteet ja huomaat, että kaikkien kassojen edustalla on pitkät jonot. Miten suhtautuisit tilanteeseen ja mitä sanoisit hiljaa mielessäsi? Hermostuisitko ja miettisit, että et kestä ruuhkaa ja typerää jonottamista. Tuntuisiko sinusta, että oma jonosi etenee kaikista hitaimmin? Vai yrittäisitkö suhtautua ruuhkaan tyynesti ja hyväksyvästi? Sanoisitko itsellesi, että nyt onkin parasta ottaa rennosti, koska tässä kestää kauemmin kuin ajattelin? Ruuhkaisessa ruokakaupassa tilanteen nostattamat tunteet ovat erilaiset sisäisen yksinpuhelun eli sisäisen puheen vuoksi. Se, mitä sanomme itsellemme tilanteessa, määrittää melko pitkälle mielialamme ja tunteemme. Tämän näkemyksen mukaan ihminen on suurelta osin vastuussa siitä, millainen olo hänellä on.

Peloista, paniikista ja ahdistuneisuudesta kärsivät ihmiset ovat erityisen taipuvaisia negatiiviseen sisäiseen puheeseen. Sisäinen puhe on yleensä niin automaattista ja hienovaraista, että sitä on aluksi vaikea tunnistaa. Sisäinen puhe saattaa ilmetä sähkösanoman kaltaisena, jolloin yksi sana tai mielikuva voi sisältää sarjan negatiivisia merkityksiä. Entä jos –ajattelu on negatiivisen sisäisen puheen tyypillinen merkki, joka johdattaa odottamaan pahinta mahdollista lopputulosta, mutta sen toteutuminen on käytännössä erittäin epätodennäköistä. Sen vuoksi ahdistunutta sisäistä puhetta voidaan pitää järjenvastaisena, mutta tulkitsijalleen se kuitenkin kuulostaa totuudelta. Negatiivinen sisäinen puhe saattaa ylläpitää myös välttelevää käyttäytymistä. Negatiivinen kierre on valmis, koska vältteleminen puolestaan lisää ahdistuneisuutta ja paniikkioireita.


Negatiivinen sisäinen puhe voidaan jakaa neljään eri tyyppiin, jotka ovat yleisiä ahdistuneisuuteen taipuvaisilla henkilöillä. Ensimmäinen sisäisen puheen tyyppi on huolestuja, joka synnyttää mieleen ahdistusta kuvittelemalla pahimman mahdollisen lopputuloksen. Huolestuja luo kauhukuvia ja lietsoo pelkoa ajattelemalla, että tilanteet ovat vaarallisia tai noloja. Yliarviointi ja tilanteiden suurentelu ovat huolestujalle tyypillistä. Huolestuja on valpas huoliensa suhteen ja vahtii levottomana merkkejä ongelmasta. Toista sisäisen puheen tyyppiä kutsutaan kriitikoksi. Kriittinen sisäinen puhe on arvioivaa ja tuomitsevaa. Ajatuksissa kriitikko osoittelee virheitä ja puutteita, joiden pohtiminen lisää epäonnistumisen kokemusta ihmisenä. Kriitikolla on taipumus vertailla itseä muihin toisten eduksi. On myös tavallista, että kriitikko tuo esiin heikkoudet ja puutteet sivuuttamalla ihmisen myönteiset ominaisuudet. Tämän tyyppinen sisäinen puhe vaikuttaa heikentävästi itsetuntoon. Kolmas sisäisen puheen tyyppi on uhri. Uhri on se osa mieltä, joka kokee olevansa avuton ja toivoton. Uhri luulee, että hänessä on luonnostaan joku vika, jonka vuoksi hän on osaton, puutteellinen tai arvoton. Uhrin sisäinen puhe on luonteeltaan valittavaa ja nykyhetkeen tyytymätöntä. Tämäntyyppinen sisäinen puhe altistaa ihmistä masennukselle. Viimeinen sisäisen puheen tyyppi on täydellisyyden tavoittelija. Sen luonteeseen kuuluu parempiin suorituksiin piiskaaminen. Täydellisyyden tavoittelija uskoo, että nykyiset ponnistelut eivät ole riittävän hyviä. Täydellisyyden tavoittelijan pitää olla paras, virheisiin eikä takapakkiin ei ole varaa. Ihmisen arvo riippuu täydellisyyden tavoittelijan maailmassa ulkoisista seikoista, kuten rahasta tai ammatista. Täydellisyyden tavoittelijan sisäisen puheen vaarana on ajaa ihminen pitkäkestoiseen stressiin ja lopulta uupumukseen saavuttamattomien tavoitteiden edessä.


Ensimmäinen askel negatiivisen sisäisen puheen muuttamisessa on sen huomaaminen. On tärkeää hidastaa vauhtia ja tarkkailla sisäistä yksinpuhelua, jos se värittyy negatiivisilla sävyillä ja hankaloittaa elämää. Todellinen muutos tapahtuu silloin, kun alat kumota ja korvata negatiivisia ajatuksia positiivisilla tukea antavilla lauseilla. Toisin sanoen voit kannustaa itseäsi vaikeissa tilanteissa tekemään uudenlaisen tulkinnan, joka tukee kykyäsi selviytyä. Muutos vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, koska myönteisen ajattelutavan oppiminen vaatii aktiivista mielen harjoittelua ja kannustavaa asennetta itseä kohtaan. Lisää aiheesta voit lukea Edmund J. Bournen ”Vapaaksi ahdistuksesta” –työkirjasta, jonka ajatuksiin tämä kirjoitus perustuu. Voin lämpimästi suositella kirjaa itseavuksi.


Heidi Rouhiainen



Lähde:

Edmund J. Bourne 2000: Vapaaksi ahdistuksesta. Työkirja paniikista ja peloista kärsiville.

torstai 14. helmikuuta 2013

Ystävyydestä


Muistatteko elokuvan "Cast Away - Tuuliajolla", jossa Tom Hanksin esittämä Chuck Nolad ajautui lentokoneen syöksyttyä mereen autiolle saarelle ja eli siellä yli neljä vuotta? Elokuva on selviytymistarina, mutta se on myös kaunis kuvaus ystävyydestä. Olkoonkin, että ystävyyden kohteena on lentopallo, jolle Chuck on piirtänyt kasvot. Tämä Wilson niminen pallo hoitaa ystävän roolinsa mallikkaasti tarjoten keskusteluja, väittelyitä, lohdutusta ja turvaa. Suru on suuri, kun Wilson lopulta katoaa.
On tutkittu, että meillä ihmisillä on tarve ystävystyä ja luoda läheisiä suhteita olosuhteista huolimatta. Vaikka sitten lentopallon kanssa. Tarve jakamiseen, seuraan ja kumppanuuteen voi olla niin suuri, että tarvittaessa apuun otetaan mielikuvitus. Maslown tarvehierarkian mukaan ihmisellä on tarve kokea turvallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja rakkautta, jotka kaikki voidaan saavuttaa ystävyyden kautta.
Ainoana lapsena olen saanut todeta, että ystävät voivat olla yhtä tärkeitä kuin perhe tai suku; jopa tärkeämpiä. Jotkut meistä valitsevat ja rakentavat ystävistä koostuvan perheen. Kun muistelen lapsuuttani, en voi olla liikuttumatta niistä hetkistä, jotka olen saanut ystävien kanssa jakaa: ensimmäiset koulupäivät, potkukelkkarallit, asfaltti-ihottuman tuottaman jaetun tuskan, ensimmäiset ihastumiset, mökkireissut ja discoilut. Matkaan mahtuu toki myös rosoisempia muistoja erimielisyyksistä, kriiseistä ja menetyksistä. Niistäkin on jotenkin selvitty, sillä ystävyys "siskoihin" on säilynyt näihin päiviin saakka.
Ystävyyttä on määritelty mm. seuraavasti: Ystävyys on suhde, jossa ihmiset auttavat toisiaan kykyjensä ja mahdollisuuksiensa mukaan, koska he pitävät toisistaan (antropologi Daniel J. Hruschka). Usein ystävä saattaa osoittautua hengenpelastajaksi elämän tiukoissa tilanteissa. On tärkeää, että elämässä on ihminen, jolle voi turvallisesti kertoa omista ajatuksistaan ja tuntemuksistaan. Tämä jakaminen alkaa korostua teini-iässä, jolloin nuori ottaa etäisyyttä vanhempiin. Vanhemmista tämä vaihe saattaa tuntua vaikealta ja turhauttavaltakin, vaikka se on tärkeä askel kohti aikuisuutta. Hyvän ystävän tai ystäväporukan tunnusmerkki on se, että ystävät hyväksyvät sellaisena kuin itse on. Vaikka ystävyyttä määritellään vuorotellen tapahtuvana auttamisena, ei se tarkoita, että palveluksia laskettaisi niin, että tilien pitäisi olla jatkuvasti tasan. Ystävyys on joustavaa, toista ja itseä kunnioittavaa ja hyväksyvää. 

Juttelin taannoin Nuorten Kriisipisteen asiakkaan, 19- vuotiaan nuoren kanssa ystävyydestä. Hän oli muuttanut opintojen vuoksi uuteen paikkaan ja sen vuoksi huolestunut, ettei osaisi tai pystyisi luomaan uusia ystävyyssuhteita. Tuntui mahdottomalta, että kukaan koskaan voisi tai haluaisi tutustua häneen yhtä hyvin kuin lapsuuden ajan ystävät. Tämä ajatus esti tutustumisen uusiin ihmisiin. Vaikka monet kokevat ystävystymisen olevan vaikeaa, on se mahdollista minkä ikäisenä tahansa ja missä tahansa. Tuntemattomien lähestyminen ja tutustuminen vaatii kaikilta rohkeutta. Jos uskaltaa kokeilla, voi löytää jotain todella arvokasta. Ystävän.

Satu Lekola


Jos olet 15-29 vuotias ja vailla ystävää, voit etsiä täältä: 
http://rednet.punainenristi.fi/node/12247