tiistai 23. huhtikuuta 2013

Hitto että hävettää!




Näen kaupungilla tutun hahmon. Kiirehdin hänen peräänsä ja tervehdin tuttavallisesti. Hänen kääntyessään näenkin vieraat kasvot ja haluaisin vajota maan alle. "Mitä hän mahtoi minusta ajatella?!" Häpeä koskettaa kokonaisvaltaisesti päästä varpasiin. Punastun, liikapuhun, liikaesiinnyn vaikka yritän olla ihan tavallisesti peittääkseni häpeän tunteen. 

Häpeä on elämän kannalta välttämätön ja hyvä tunne, joka on pohjimmiltaan ihmisyyttä suojaava ja rakentava. Se saa ihmisen pohtimaan tekojensa seurauksia jo ennalta. Se auttaa välttämään sellaista toimintaa mikä  aiheuttaisi kasvojen menetyksen. Häpeä myös estää tekemästä toiselle vääryyttä ja rikkomasta toisten rajoja. Lisäksi häpeä saa ihmisen kääntymään hyödyllisesti sisäänpäin, pohtimaan sitä, millaisena toiset mahdollisesti näkevät hänet. On olemassa hyvä häpeä, joka antaa luvan olla epätäydellinen, epäonnistua ja tarvita toisia. 

Häpeästä ei pidä pyrkiä kokonaan eroon. Sen sijaan sitä on opittava sietämään ja käsittelemään samalla tavalla kuin ahdistusta ja muuta pahaa oloa. Häpeän tunteen tunnistaminen ja tunnustaminen voi riittää vapautumaan sen otteesta. On tärkeää hyväksyä häpeä ja antaa aikaa itselleen ja sen käsittelylle. Parhaimmillaan häpeästä kärsinyt huomaa, että ei olekaan niin huono ja arvoton kuin hän on kuvitellut tai hänelle on uskoteltu. Häpeän sijasta löytyykin itsestä ominaisuuksia, joista voi olla ylpeä. 

Häpeä on luonnollinen tunne, mutta usein siitä puhuminen on vaikeaa. Huumori, puhuminen ja kirjoittaminen voivat avata kätkettyä häpeää. Se on myös hyvällä tavalla häpeän tervettä uhmaamista.



Katja Laamanen


Lisää aiheesta: 

Ben Malinen, Häpeän monet kasvot, Kirjapaja 2003

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00079

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Millaisia ovat sinun jälkesi?



Me jätämme jälkiä - toisiin ihmisiin ja ympäristöömme.


Millaisia ovat sinun jälkesi?

Minkälaisia jälkiä sinä haluaisit jättää?



Heidi Rouhiainen

tiistai 9. huhtikuuta 2013

Kevätaurinko ja HappySexi


Kevätaurinko, katupöly ja koirankakkasota, pitenevät päivät, haaveet kesästä, uudet tennarit- näitä tuo tullessaan huhtikuu. Yhtälailla huhtikuuhun kuuluu HappySexi- tapahtuma, joka tänä vuonna järjestetään jo kolmatta kertaa nuorten toimintakeskus Hapessa, Sörnäisissä.

17.-19.4.2013
HappySexi on nuorille tarkoitettu tapahtuma, jossa seksuaalisuuteen liittyviä teemoja käsitellään myönteisesti, sallivasti ja ilolla. Mukana on useita sosiaali- ja terveysalan järjestöjä sekä julkisen puolen edustusta, joilla kaikilla on ammattitaitoa seksuaalikysymyksistä. Lukuvuoden alussa aloitetuissa suunnittelutapaamisissa on rakennettu tapahtumaa, joka tuo esiin monia eri näkökulmia, tietoa ja elämyksiäkin. HappySexi-tapahtuman arvopohjaa kuvaillaan näin:  "Lupa olla, lupa haluta; – tästä lähtökohdasta haluamme kohdata nuoria tavalla, joka tunnustaa ja kunnioittaa heidän oikeutensa olla ja tulla kohdatuksi omanlaatuisena ja omanäköisenä itsenään sekä haluta nauttia seksuaalisuudestaan ja sukupuolisuudestaan, kehostaan ja ihmissuhteistaan. HappySexi-tapahtumassa haluamme luoda tilaa sellaiselle tiedolle ja puhetavalle seksuaalisuuteen, sukupuolisuuteen, kehollisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvistä asioista, jossa korostuu ilo ja myönteisyys ja oman sekä toisen ihmisen minän ja kokemusten sekä rajojen kunnioittaminen."

Nuorten Kriisipiste tuo HappySexin ohjelmaan tunteellista ihmissuhdepohdintaa. Teemana on viime vuoden tapaan ero. Kriisipisteen ja Krisjouren för Ungan yhteisessä BÄNX! työpajassa pohditaan joko oman tai esimerkiksi vanhempien eron mukanaan tuomia reaktioita ja tunteita. Erobiisien soidessa taustalla tutkailemme sarjakuvaruutujen avulla eron aiheuttamia hankalia hetkiä ja pohdimme, millaisia sanoja ja tekoja ero voi meissä aiheuttaa. Sarjakuvat, joiden puhekuplat nuoret saavat itse täyttää, ovat nuorten taiteilijoiden käsialaa. Vaikka viime vuoden tapahtumapäivät olivat hektisiä ja täynnä asiaa, herkistyivät kävijät asian äärelle.

Ihmissuhteita käsitellään myös esimerkiksi Setan ja HeSetan yhteisessä työpajassa, jossa pohditaan perhe- ja suhdenormeja. Verkkoterkkarit ja HIV tukipiste pyörittävät Hapessa kortsupajaa, jossa nuoret saavat tietoa ehkäisystä. Tapahtuman emohahmo Kirsimaria Luoma-aho Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta vastaa yhdessä Sexpo säätiön Tiina Vilposen kanssa nuorten kysymyksiin seksistä. Kysyä saa mitä tahansa.  Hapen audiovisuaalisen puolen porukka tuo esiin mediavartalokuvaa ja kyseenalaistaa tämän päivän muoti- ja mainoskuvia. Nämä ja useat muut toimijat takaavat, että seksuaalisuuden teemaa käsitellään mahdollisimman monipuolisesti.

Nuorten Kriisipisteen porukka toivottaa kaikki HappySexi tapahtumaan ilmoittautuneet lämpimästi tervetulleiksi BÄNX! työpajaansa ja koko tapahtumaan!

Satu Lekola

tiistai 2. huhtikuuta 2013

Vapaaehtoistoiminta on antamisen ja saamisen kenttä


Kun ajattelet sanaa vapaaehtoistoiminta tai vapaaehtoistyö, mitä sinulle tulee mieleen? Partio? Rippileirin isostoiminta? Oppilaskunta? Ehkä jotkin järjestöt, tai ylipäätään jonkinlainen auttamisen areena?

Tätä kaikkea vapaaehtoistoiminta onkin, ja vielä paljon muuta. Se on varsinainen runsaudensarvi erilaisia tehtäviä, joita yhdistää käytännössä vain se, että tehtäviä hoidetaan vapaaehtoisesti, ilman pakkoa tai taloudellista palkkiota. Yli 15-vuotiaista suomalaisista jopa useampi kuin yksi kolmesta toimii vapaaehtoisena. 

Vapaaehtoistoiminnan määrittelyssä korostetaan nimenomaan palkattomuutta (erotuksena työstä) ja vapaaehtoisuutta (erotuksena pakollisista velvoitteista). Lisäksi vapaaehtoistoiminnan yksi kriteeri on, että se tapahtuu oman lähipiirin ulkopuolella. Oman perheenjäsenen auttaminen ei siis ole vapaaehtoistoimintaa, mutta ennalta vieraan ihmisen auttaminen on. Vapaaehtoisia toimii lipaskerääjinä, urheilukisojen järjestäjinä, toisten ihmisten tukena erilaisissa elämäntilanteissa, ihmisoikeustyössä ja luonnonsuojelun parissa.

Mutta jos pakkoa tai palkkaa vapaaehtoistoimintaan ei ole, miksi ihmiset sitä tekevät? Erilaisten tutkimusten mukaan vapaaehtoistoimintaan osallistumiseen on monia, eri tasoisia syitä. Omat arvot ja elämänhistoria, persoona ja mieltymykset vaikuttavat yhtäältä siihen, tuleeko vapaaehtoistoimintaan lähteneeksi ja toisaalta siihen, millaiseen vapaaehtoistoimintaan lähtee mukaan. Useimmille yhteinen nimittäjä on kuitenkin jonkinlainen auttamisen halu, kiinnostus vaikuttaa myönteisellä tavalla toisten ihmisten elämään tai yhteisiin asioihin – välittää.

Toisin kuin usein kuvittelemme, suurin osa ihmisistä  haluaa toisilleen hyvää, ja jopa haluaa aktiivisesti lähteä  auttamaan niitä, jotka apua tai tukea tarvitsevat, vieraitakin. Yhteiskuntamme korostaa kilpailua, suorittamista ja ongelmia. Uutiset kertovat yhä uusista huolista, haasteista ja puhtaista katastrofeista. Markkinatalouspuhe ja sen logiikka vyöryvät vastaan kaikkialla tehokkuusvaatimuksina ja tulostavoitteina. Televisio-ohjelmien perusteella elämä typistyy pudotuspeliksi, jossa olet vain niin hyvä kuin viimeisin suorituksesi.

Kaiken tämän keskellä se voi olla yllättävää, mutta tosiasiassa suomalaisista valtavan suuri osa käyttää vapaa-aikaansa toisten ihmisten auttamiseen tai yhteisten asioiden edistämiseen ihan vain siksi, että välittää muista.

Ja juuri se tekee vapaaehtoistoiminnasta tekijälleenkin antoisaa. Vapaaehtoistoiminta voi toki tarjota monenlaisia asioita: uusia ystäviä ja ihmissuhteita, tietoa ja taitoja, työkokemusta, iloa yhteisistä onnistumisista ja niin edelleen. Mutta merkittävin ja hyvää tekevin palkinto vapaaehtoiselle on kokemus siitä, että on voinut hetken olla avuksi, tueksi tai iloksi toiselle. Tämä auttamisen ilo lisää tutkitusti ihmisen kokemusta onnellisuudesta ja elämän mielekkyydestä ja jopa vaikuttaa terveyteen suotuisasti. Antaessaan todella saa!

Vapaaehtoisia toimii myös Nuorten Kriisipisteellä  nuorten tukihenkilöinä. He saavat tehtäväänsä koulutuksen, mutta eivät ole ’ammattiauttajia’ vaan kanssakulkijoita, jotka tukevat ja ovat läsnä tarpeen mukaan. Vapaaehtoiset tukihenkilöt toimivat nuoren tukena aina HelsinkiMission kriisityöntekijän ohjauksessa.


Henrietta Grönlund
Kansalaistoiminnan johtaja 
HelsinkiMissio