tiistai 11. kesäkuuta 2013

Varjomaailman nettiryhmissä puhutaan vanhempien juomisesta


Varjomaailma www.varjomaailma.fi on A-klinikkasäätiön ylläpitämä verkkopalvelu nuorille, joiden mieltä painaa vanhempien juominen tai muu päihteidenkäyttö. Sivustolta löytyy kattavasti tietoa siitä, mistä voi hakea itselleen apua ja siellä voi kertoa oman elämäntarinansa sekä tutustua muihin samassa tilanteessa oleviin nuoriin.

Varjomaailmassa on järjestetty vuodesta 2009 lähtien nettiryhmiä, joita ohjaavat luotettavat ammattilaiset ja jossa toimitaan nimimerkin turvin. Ryhmä toimii suljetulla keskustelufoorumilla, ja sen tavoite on antaa kullekin nuorelle räätälöidysti käytännön neuvoja ja tukea, sekä voimaannuttaa häntä joko hakeutumaan avun piiriin tai ottamaan jo olemassa olevasta avusta paremmin hyötyjä irti esimerkiksi kertomalla hänen oikeuksistaan.

Ryhmään pyritään luomaan luottamuksellinen ilmapiiri, jonka turvin voidaan auttaa nuoria nimeämään erilaisia kokemuksia ja tunteita. Kolmas tavoite on kartoittaa kunkin ryhmäläisen tilanne niin kodin, koulun, terveydentilan kuin sosiaalisen elämän osalta.

Lisäksi tarjolla on  live-chattejä. Nekin ovat suljettuja ulkopuolisilta ja niissä voidaan keskustella reaaliajassa päivän tapahtumista sekä yhteisesti sovituista teemoista. Ryhmissä tehdään erilaisia pieniä tehtäviä, joiden avulla voi selventää omia tunteita ja ajatuksia. Muuten sana on vapaa, ja jokainen saa aloittaa keskusteluketjuja tärkeäksi kokemistaan aiheista.

Ryhmissä on puhuttu viime vuosina erityisesti vanhempien juomisesta sekä sen aiheuttamista häpeän, surun, vihan ja hämmennyksen tunteista. Varjomaailmassa voi pohtia sitä, miksi äiti tai isä ei pysty lopettamaan juomista silloinkaan, kun lapsi tarvitsisi kipeästi huomiota ja hoivaa. Mikä ihme se alkoholismi oikein on, ja mikä sitä voi aiheuttaa?

Lisäksi tärkeitä aiheita ovat olleet huono itsetunto, yksinäisyys, koulukiusaaminen, mielenterveysongelmat, seurustelu, itsetuhoisuus, lastensuojeluun liittyvät kysymykset ja perheväkivalta. Puhetta on ollut myös elokuvista, musiikista, kirjoista, ja erilaisista harrastuksista kuntosalista teatteriin.

Varjomaailma-ryhmistä on saatu valtavasti hyvää palautetta. Moni nuori on kertonut saaneensa sieltä lopullisen sysäyksen rohkaistua puhumaan perheen ongelmista jollekin ulkopuoliselle luotettavalle aikuiselle. Kuka marssi ryhmän aikana kuraattorin puheille ja kuka kirjoitti kouluaineen kotioloistaan, sai siitä kiitettävän ja tunsi itsensä vahvemmaksi.

Näin kertoi eräs Varjomaailma-ryhmään osallistunut: Se auttoi näkemään et en oo yksin täs maailmas ja opetti avautumaan ja opetti luottamusta ja helpotti tunteiden käsittelyä. 

Yksin hän ei tosiaan olekaan. A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -hankkeen vuonna 2011 teettämän kyselyn mukaan 26 % 12–18-vuotiaista nuorista on kokenut haittoja vanhempiensa juomisesta. Liiallinen alkoholinkäyttö perheessä on tabu, jota on vaikea ottaa puheeksi niin lasten kuin viranomaisten puolesta. Varjomaailman nettiryhmissä tällaisissa perheissä elävät voivat tulla kuulluiksi.

Varjomaailmassa on lupa hoitaa itsensä kuntoon riippumatta siitä, lopettaako vanhempi juomisen. Ei ole mitään syytä jäädä huoliensa kanssa yksin! 


Shirley Hubara 
A-klinikkasäätiö
Varjomaailma

Seuraava nettiryhmä alkaa 1.7.2013. 
Katso lisätiedot www.varjomaailma.fi 



Lähteet:

Nuorten kysely 2011, Lasinen lapsuus -hanke http://www.lasinenlapsuus.fi/File/c32590de-df8a-484c-83b7-36589dac2a1c/Nuorten_gallup_2011.pdf 

Ryhmiin osallistuneilta nuorilta kerätty anonyymi palaute, kevät 2013.

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Onnea etsimässä



Onnellisuuteen liittyy useita myyttejä.  Yksi tällainen on ”Onnellisuus täytyy löytää ” ja toinen ”Onnellisuus saavutetaan olosuhteita muuttamalla”. Onnea on etsitty sateenkaaren päästä. Se on saapunut valkoisella ratsulla kun prinssi on löytänyt prinsessansa:  ”Ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun saakka”. Aristoteles sanoi onnellisuuden olevan elämän päämäärä, joka saavutetaan pyrkimällä hyvään. 

 Etsimme. Saavutamme. Löydämme. Pyrimme. Vielä se ei ole tässä.

Lähdin kuukausi sitten matkalle Kuubaan. Olin odottanut reissua pitkään ja ajatus tauosta keskellä kiireistä kevättä tuntui ihanalta. Olin pohtinut ja tutkaillut kevään aikana onnellisuutta, eritoten Kriisipisteen Voimahetkiä! ryhmässä, ja etsinyt vastausta iänikuiseen kysymykseen onnen lähteestä. Tarkoitus oli lähteä lomalle, mutta huomasin pian olevani opintomatkalla. 

Vaikka olosuhteilla , ”elämänraameilla”, on suuri merkitys, ne määräävät vain murto-osan (10%) onnellisuudesta.  On kovin inhimillistä heittää lausahduksia kuten: -Sitten kun laihdun kymmenen kiloa, olen tyytyväisempi itseeni!, -Kun tämä remontti on valmis, pääsemme vihdoin elämään sitä elämää mitä haluamme!, -Sitten kun saan opiskelupaikan yliopistosta, olen saavuttanut jotakin!, -Kunhan löydän elämäni rakkauden, olen varmasti onnellisempi!  Kyllä onni saattaa näyttäytyä hetken kun jotakin on saavutettu, löydetty, tavoitettu. Usein näillä saavutuksilla on kuitenkin tapana laimeta, unohtua tai muuttua itsestäänselvyyksiksi, ellei niitä tietoisesti vaalita. Välillä on helpompaa peruuttaa ajassa ja kokea tyytyväisyyttä jo menneistä hetkistä, vaikka juuri silloin ei tuntunutkaan erityisen hienolta. Hetkeä ei vain huomattu tai osattu arvostaa.   

Istuin katukivetyksellä kuubalaisessa  kaupungissa, jossa aika oli pysähtynyt 1800- luvun loppuun. Ilma oli niin kuumaa, että auringolta suojaava olkihattu tuntui päässäni enemmänkin hiostavalta villapipolta. Ilmassa tuoksui ruoka, sikari ja hevosen lanta. Tarkkailin ihmisiä, jotka liikkuivat hevosilla, polkupyörillä tai vanhoilla Ladoilla pitkin kivisiä katuja. He pysähtyivät juttelemaan naapureiden ja muiden tuttujensa kanssa. Joka hetki jossakin soi musiikki. Sillä hetkellä en nähnyt suuria monumentteja, ostanut matkamuistoja tai tehnyt muutenkaan mitään ihmeellistä tai etsinyt mitään. Siinä se oli, juuri siinä hetkessä: onni. Siihen hetkeen liittyi pysähtyminen, kiireettömyys ja valtava määrä kiitollisuutta. Ja samalla havainto siitä, miten kaunista elämä voi olla. Liikutuksen vallassa yritin sepustaa vieressä istuvalle ystävälleni mitä päässäni liikkui. Tunnetta lisäsi se, että oli ystävä, jolle jakaa.
 
Onnen salaisuuden on sanottu piilevän omissa ajatuksissamme ja teoissamme. Avain onneen on siis jo olemassa, mutta miten sitä voisi käyttää? Tässä tarvitsemme hieman tavoitteita ja haasteita. Onnellisuus kun ei ole pysyvä mukava olotila vaan onnellinenkin ihminen kokee surua, vihaa, pettymyksiä ja turhautumista. Kyse on siitä, millaisilla keinoilla ikävistä asioista selviytyy. Onni ei tule odottamalla vaan tekemällä: tavoittelemalla syvempää ymmärtämystä, ottamalla vastaan uusia haasteita ja opettelemalla hallitsemaan omia ajatuksia ja tunteita sekä pyytämällä tarvittaessa apua.  Toiminta vaatii usein ponnistelua, eikä se aina ole mukavaa tai tuota välitöntä mielihyvää. 

Kuuba oli vain esimerkki. Ei tarvitse matkustaa kaukaiselle saarelle oppiakseen jotakin onnesta. Itselleni matka osui kohtaan, jolloin oli hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan itseä ja maailmanmenoa. Sama voi tapahtua vaikkapa Hakaniemen torilla.

Satu Lekola

Sonia Lyubomirsky: Kuinka onnelliseksi? Uusi tieteellinen lähestymistapa.