keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Opintomatkalla Kööpenhaminassa


Tanskalaiset panostavat mukavan tunnelman rakentamiseen. Paikallinen sana hygge kuvaa viihtyisää ja kodinomaista ilmapiiriä. Se rakentuu elämän pienistä iloista, kuten ystävien seurasta, hyvästä ruuasta ja juomasta sekä kauniista sisustuksesta. Kööpenhaminan opintomatkalla saimme huomata, että tämä kodinomainen lämpö on viety myös työelämään. 

Vierailimme syyskuussa Kööpenhaminan kaupungin sekä järjestön ylläpitämissä sosiaalipalveluissa, jotka olivat suunnattu erilaisissa vaikeuksissa oleville nuorille. Kaikissa vierailukohteissa kaunis ympäristö lähetti vahvan viestin nuoren arvostamisesta ja tuntui jo itsessään hoitavalta. Vastaanottotilat olivat käytännöllisyyden lisäksi vielä vähän enemmän, koska niiden eteen oli nähty vaivaa kauniilla sisustamisella. Vierailukohteemme  U-turn ja  Born, Unge & Sorg sekä PsykologHuset for Born og Unge henkivät lämpöä, mikä tuntui vähentävän virallisuuden tuntua. 


www.uturn.dk
Ensimmäinen opintokäynti Kööpenhaminassa oli paikallinen nuorisopsykiatrinen poliklinikka, PsykologHuset for Born og Unge. Siellä tutustuimme Scott D. Millerin asiakaslähtöiseen arviointiin, jossa sekä nuori että työntekijä tekevät tapaamisesta oman arvionsa. Nuoren ja työntekijän samansuuntaisten arvioiden ilmetessä voidaan todeta, että käsitys hoidon etenemisestä on yhteinen. Osapuolten poikkeavat arviot johdattavat arvokkaiden keskustelujen äärelle, jolloin voidaan miettiä, miten nuoren hoidon laatua voidaan parantaa hänelle sopivammaksi. Lähtökohtaisesti tämä arviointimenetelmä on aivan loistava sen vuoksi, että nuori pääsee itse aktiivisesti vaikuttamaan omaan hoitoonsa koko prosessin ajan. 

Barn, Unge & Sorg oli lapsille ja nuorille kohdennettua neuvontaa. Heidän toimintamuotonsa olivat lähellä Nuorten Kriisipisteen puhelinpäivystystä, yksilötapaamisia ja ryhmätoimintaa, mutta auttaminen ja erityisosaaminen painottui surutyöhön. Barn, Unge & Sorg asiakkuus lähti käyntiin niillä tukea tarvitsevilla lapsilla ja nuorilla, joiden läheisillä oli joko vakava somaattinen sairas tai läheinen oli kuollut somaattiseen sairauteen. Heidän toiminnassa hyödynnettiin myös vertaistukea, joka tuntuu istuvan surutyöhön erinomaisesti. 

Työryhmäämme teki suuren vaikutuksen päihteitä käyttäville nuorille suunnatussa U-turnissa ystävällisyys, joka oli tärkeä arvo nuoria kohdatessa. Nuori sai tulla paikalle sellaisena kuin oli, päihteessä tai selvin päin, ja häntä hoidettiin kokonaisvaltaisesti. Avun hakemisen kynnys oli laskettu mahdollisemman alas paikassa, jossa tuoksui tuore leipä ja kynttilät paloivat pöydällä. U-turnin sydän muodostui keittiöstä, leipää paistavasta ja tarjoilevasta emännästä. 

www.uturn.dk
Tapaamiemme tanskalaisten auttajien ammatti-identiteetti ei tarvitse suojakseen etäisyyttä, tärkeilyä ja asiantuntijuuden korostamista. Päinvastoin asiantuntijuuden lisäksi siinä on ripaus ystävällisyyttä, lämpöä ja maanläheisyyttä, mikä antaa nuoren kohtaamiselle aivan toisenlaisen värin. Se voisi olla hygge -henki nimeltään.


Heidi Rouhiainen

keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Verkossa


Pyöriessäni tänä aamuna sosiaalisessa mediassa törmäsin videoon, jossa nuori nainen elää sekä arkisia että juhlavia hetkiä yhdessä läheistensä kanssa, mutta näyttää kuitenkin jäävän yksin. Ihmiset ympärillä kuvaavat, chattaavat, twiittavat, facettavat... eivät ole läsnä. Kun katsoin bussin kanssamatkustajia, ihmisiä ikkunan toisella puolella tai itseäni, en voinut olla huomaamatta ilmiötä: olemme kiinni älylaitteissamme. Lähes kaikki tuijottivat jotakin masiinaa. Jos haluat, voit katsoa videon täältä: http://www.youtube.com/watch?v=OINa46HeWg8

Herättääkö ajatuksia?

Sosiaaliseen mediaan jää helposti koukkuun. Ja varmasti moni jääkin, sillä pelkästään Facebookia käyttää noin 500 miljoonaa ihmistä joka päivä. Somesta odottaa löytävänsä jotakin mielenkiintoista, yllättävää ja innostavaa. Josko joku olisi laittanut viestiä? Kommentoinut jotenkin? Tykännyt? Joillekin tuttu ajatus voi olla myös se, että kokee jäävänsä jostakin tärkeästä paitsi, jos ei ole aktiivisesti lukemassa päivityksiä. 

Verkkoyhteisöillä on vaikutusta itsetuntemukseemme. Kun saamme huomiota ja kun sanomisistamme, tekemisistämme tai ulkonäöstämme pidetään, tunnemme tyytyväisyyttä ja varmuutta. Jos toivottua huomiota ei saada, voi tunnetila olla päinvastainen. Yhdysvalloissa tehdyn Facebook- tutkimuksen tulosten mukaan runsas Facebookin käyttö heikentää hyvinvointia, vaikka se tarjoaa hyvän mahdollisuuden täyttää sosiaalisia perustarpeita. Tutkimushenkilöistä todettiin näin: "Mitä enemmän he olivat olleet ihmisiin suorassa yhteydessä, sitä onnellisempia heistä tuli".

Pari vuotta sitten olin matkalla paikassa, jossa ei tunnettu langatonta verkkoa. Oli mahdotonta päästä omalla älypuhelimella kiinni sosiaalisen median virtaan. Huomasin fyysistä pakotusta sormissani sellaisina hetkinä kun ei ollut mitään tekemistä. Noina hetkinä olin tavallisesti siirtynyt Facebookiin. Olo oli kärsimätön ja levoton. Lopulta parin viikon tauko teki hyvää. Levottomuuskin katosi muutamassa päivässä. Opettelin uudelleen tuijottamaan kattoa tai olemaan muuten vaan; tekemättä mitään. Ja ilman yhtäkään päivitystä.

Jatkuvassa informaatiovirrasta tulee helposti ähky. Sosiaalisen median kuhina ja verkon mahdollistama tietomäärä lisänään perinteisempi media, luovat ympäristön, jonka tietotulva on loputon. Ihmisen kyky ottaa vastaan on kuitenkin rajallinen. Siksi tulva saattaa vaikuttaa voimakkaastikin ja aiheuttaa mm. ahdistusta. Rajaaminen on tällöin hyvä idea.

Verkkoyhteisöt tarjoavat paljon mahdollisuuksia kohtaamiseen ja tiedon jakamiseen. Yhteisöt voivat sekä poistaa että lisätä yksinäisyyden tunnetta. Tietoisuus siitä kumpaa ne kulloinkin tekevät, voi olla asia, jota kannattaa tunnustella. Ja välillä irroittaa ote puhelimesta, vain olla ja ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu.


Satu Lekola

tiistai 12. marraskuuta 2013

Myös pojat ja miehet voivat ja saavat toipua seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä



Nuorten parissa toimivista ammattilaisista koostuva seminaariyleisö istui hiljaa kun kaksi mukavaa ja leppoisaa miestä Odd Sverre ja Jarl aloittivat esittäytymisen. Miehet kertoivat kuuluvansa norjalaiseen utsattmann.no ryhmään, joka koostuu lapsuudessa ja nuoruudessa seksuaalista hyväksikäyttöä ja ahdistelua kokeneista miehistä. Molemmat miehet olivat kokeneet seksuaalista hyväksikäyttöä pienestä pojasta aikuisuuteen saakka ja molempien miesten kohdalla hyväksikäyttäjä oli ollut sukulainen. Miehet olivat kertomassa elämästään, jotta muut seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneet pojat ja nuoret miehet tulisivat paremmin autetuiksi. Puheenvuorossa käsiteltiin aiheita; Miten seksuaalisesta väkivallasta puhutaan, miten siitä kysytään ja miten seksuaalista hyväksikäyttöä kokenut poika tai mies kohdataan.  

Utsattmann.no ryhmän jäsenet haluavat jakaa tietoa poikiin ja miehiin kohdistuvasta seksuaalisesta väkivallasta. Miesten rohkeus tulla esiin ja kertoa elämästään omilla kasvoillaan ja persoonallaan oli pysäyttävää. He kertoivat avoimesti vaikeista, satuttavista ja useimmissa yhteiskunnissa hävettävinä pidettävistä asioista. He puhuivat myös tunteistaan, selviytymiskeinoistaan, saamastaan hoidosta ja ennen kaikkea selviytymisestään.    

Puheenvuoron viesti oli selkeä – seksuaalisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä voi ja saa selviytyä. On tärkeää, että seksuaalista väkivaltaa kokeneet nuoret saavat apua riippumatta siitä miten ovat tilanteeseen ajautuneet. Näistä asioista voi ja on hyvä puhua suoraan. Kukaan ei varmasti mene rikki vaikeiden asioiden esille nostamisesta vaan enemmänkin vaikenemisesta ja kysymättä jättämisestä.  

Lämmin kiitos Odd Sverre ja Jarl,  
Respect!

Jos olet kokenut seksuaalista väkivaltaa niin keskustele asiasta ihmisen kanssa johon luotat. Jos haluat ensin keskustella kokemastasi asiasta nimettömänä niin voit ottaa yhteyttä RIKUn chatin osoitteessa www.riku.fi/nuoret tai IRC-Gallerian chatin kautta.  



Nina Vaaranen-Valkonen
Projektisuunnittelija

Riku / Nuoriku