keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Verkossa


Pyöriessäni tänä aamuna sosiaalisessa mediassa törmäsin videoon, jossa nuori nainen elää sekä arkisia että juhlavia hetkiä yhdessä läheistensä kanssa, mutta näyttää kuitenkin jäävän yksin. Ihmiset ympärillä kuvaavat, chattaavat, twiittavat, facettavat... eivät ole läsnä. Kun katsoin bussin kanssamatkustajia, ihmisiä ikkunan toisella puolella tai itseäni, en voinut olla huomaamatta ilmiötä: olemme kiinni älylaitteissamme. Lähes kaikki tuijottivat jotakin masiinaa. Jos haluat, voit katsoa videon täältä: http://www.youtube.com/watch?v=OINa46HeWg8

Herättääkö ajatuksia?

Sosiaaliseen mediaan jää helposti koukkuun. Ja varmasti moni jääkin, sillä pelkästään Facebookia käyttää noin 500 miljoonaa ihmistä joka päivä. Somesta odottaa löytävänsä jotakin mielenkiintoista, yllättävää ja innostavaa. Josko joku olisi laittanut viestiä? Kommentoinut jotenkin? Tykännyt? Joillekin tuttu ajatus voi olla myös se, että kokee jäävänsä jostakin tärkeästä paitsi, jos ei ole aktiivisesti lukemassa päivityksiä. 

Verkkoyhteisöillä on vaikutusta itsetuntemukseemme. Kun saamme huomiota ja kun sanomisistamme, tekemisistämme tai ulkonäöstämme pidetään, tunnemme tyytyväisyyttä ja varmuutta. Jos toivottua huomiota ei saada, voi tunnetila olla päinvastainen. Yhdysvalloissa tehdyn Facebook- tutkimuksen tulosten mukaan runsas Facebookin käyttö heikentää hyvinvointia, vaikka se tarjoaa hyvän mahdollisuuden täyttää sosiaalisia perustarpeita. Tutkimushenkilöistä todettiin näin: "Mitä enemmän he olivat olleet ihmisiin suorassa yhteydessä, sitä onnellisempia heistä tuli".

Pari vuotta sitten olin matkalla paikassa, jossa ei tunnettu langatonta verkkoa. Oli mahdotonta päästä omalla älypuhelimella kiinni sosiaalisen median virtaan. Huomasin fyysistä pakotusta sormissani sellaisina hetkinä kun ei ollut mitään tekemistä. Noina hetkinä olin tavallisesti siirtynyt Facebookiin. Olo oli kärsimätön ja levoton. Lopulta parin viikon tauko teki hyvää. Levottomuuskin katosi muutamassa päivässä. Opettelin uudelleen tuijottamaan kattoa tai olemaan muuten vaan; tekemättä mitään. Ja ilman yhtäkään päivitystä.

Jatkuvassa informaatiovirrasta tulee helposti ähky. Sosiaalisen median kuhina ja verkon mahdollistama tietomäärä lisänään perinteisempi media, luovat ympäristön, jonka tietotulva on loputon. Ihmisen kyky ottaa vastaan on kuitenkin rajallinen. Siksi tulva saattaa vaikuttaa voimakkaastikin ja aiheuttaa mm. ahdistusta. Rajaaminen on tällöin hyvä idea.

Verkkoyhteisöt tarjoavat paljon mahdollisuuksia kohtaamiseen ja tiedon jakamiseen. Yhteisöt voivat sekä poistaa että lisätä yksinäisyyden tunnetta. Tietoisuus siitä kumpaa ne kulloinkin tekevät, voi olla asia, jota kannattaa tunnustella. Ja välillä irroittaa ote puhelimesta, vain olla ja ihmetellä mitä ympärillä tapahtuu.


Satu Lekola

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti