tiistai 31. joulukuuta 2013

Pause


UUDISTAMME BLOGIA

PALAAMME TÄRKEIDEN TEEMOJEN ÄÄRELLE 

KEVÄÄN 2014 AIKANA



HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Joulun värit





Päätin hyvän joulun sulle toivottaa
ja mietin mitä mahdan sillä tarkoittaa.
Syntyi näkökulma uus, ehkä joulu onkin blues,
pieni pätkä tässä sitä pohdintaa.

Ehkei  joulun väri ole valkoinen,
ehkei joulun väri ole punainen.
Todellinen joulu taitaa olla aika sininen,
jopa katumuksen, lohduttomuuden.

Toivon sulle uskallusta tuntee joulun koko blues,
kun lapset kasvoi sillä aikaa kun sä siivosit.
Ja toivon, että kestät muistaa kaikki pilvilinnat,
joita urheasti aina rakensit.

Sillä ei joulun väri ole valkoinen,
ei  joulun väri ole punainen.
Tosi  joulu taitaa olla usein aika sininen,
aika tuhlattujen tilaisuuksien.

Jostain syystä olen tykännyt joulun tarinasta:
meni buukkaukset pieleen, alettiin vain hoitaa lasta.
Eikä enteet tulevasta olis piristäneet heitä,
onneks oli edes niitä enkeleitä.


Sinä vuonna tehtiin vuode lattialle,
painoi vastuu sekä huolet, oletan.
On se kumma miten suodattunut kuva maailmalle
tuli ensimmäisen joulutunnelman.

Ei tainnut joulun väri olla valkoinen,
ei joulun väri ollut punainen.
Joulun väri saattoi olla alun perin sininen,
pelon, väsymyksen sekä huolien.

Toivon sulle uskallusta tuntee joulun koko blues,
ottaa joulu vastaan alkuperäisellä tavalla.
Ehkä vasta bluesin kautta voi saada jotain tästä,
aavistuksen jouluelämästä.

Ei joulurauha tule siivoomalla,
ei sovitusta uupumalla saa.
Hyvä tahto ihmisen, se ei tule ostamalla
eikä onnea voi tehden tavoittaa.

Ei joulun väri ole valkoinen,
ei joulun väri ole punainen.
Aito joulu taitaa olla usein aika sininen,
ihan niin kuin todellisuus ihmisen.
Ei joulun väri ole valkoinen,
ei joulun väri ole punainen.
Ehkä aito joulu on aika monivärinen,
ihan niin kuin todellisuus ihmisen.

-          Tarja Laakso

torstai 12. joulukuuta 2013

Kaverit hyvinvoinnin lähteenä


Työmatkalla yritin löytää tieni metroon ovella kokoontuvan nuorisojoukon läpi. Puren huulta ja pyrin olemaan sadattelematta tätimäisesti ja muistuttaa itseäni kuinka tärkeää "notkuminen" kavereiden kanssa itsellekin on ollut. Julkisilla paikoilla kokoontuvat nuorisoryhmät on totuttu näkemään juuri kielteisessä valossa ja samalla unohdetaan, että kaverit ja ystävät ovat nuorelle merkittävä hyvinvoinnin lähde.

Vaikka nuorten pääasiallisiksi tukijoiksi mielletään usein vanhemmat ja muut aikuiset, on ikätovereiden tuki merkittävä viimeistään yläkouluiässä. Riikka Korkeamäen väitöstutkimuksen (2013) mukaan nuoret ovat toisilleen voimavara monella tapaa. Tyypillistä on erityisesti emotionaalinen tuki. Tytöille on tärkeää, että on ystävä, joka kuuntelee ja antaa neuvoja. Vastaavasti pojille, että porukassa pidetään yhtä eikä kaveria jätetä. Emotionaalisen tulen lisäksi nuoret kontrolloivat toisiaan ja voivat estää ystäväänsä tekemästä tyhmyyksiä. Tiiviissä omassa kaveriporukassa ja läheisissä ystävyyssuhteissa sosiaalinen kontrolli koetaan myönteisenä tukena.

Nuorten ikätoverisuhteisiin ja vertaisyhteisöihin kohdistuva puhe muuttuu lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä; aikuiset kokevat alakouluikäisten lasten kaverit hyvänä asiana, mutta yläkouluikäisten ystävät enemmän riskiksi ja mahdollisiksi uhkiksi. Aikuiset haluavat usein estää heidän mielestään huonon kaveripiirin vaikutusta ja yrittävät vaikuttaa siihen, ettei oma lapsi ole tekemisissä ei-toivotusti käyttäytyvän nuoren kanssa. Nuoriin kohdistuva huolenpito on  toki tärkeää, mutta vaarana on, että ongelmat ja vaikeudet korostuvat yksipuolisesti. Usein unohtuu, että vaille toisten nuorten tukea voi jäädä juuri se nuori, joka tarvitsisi ystävien tukea eniten.

Tutkimuksen näkökulmaksi on valittu sosiaalisen pääoma eli voimavarat, joita saamme osaksemme olemalla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tulokset vahvistavat, että nuoret eivät ole vain aikuisten tuen ja kontrollin kohteita, vaan he ovat aktiivisia toimijoita niin keskenään kuin suhteessa heitä ympäröiviin yhteisöihin. Nuoret elävät suhteissaan ja verkostoissaan muulloinkin kuin kohdatessaan sosiaalisia ongelmia. Yhteisöllisyyden ja nuorten keskinäisten suhteiden merkitystä ongelmien rakentumisessa ja niiden ratkaisemisessa ei tule väheksyä, mutta niillä on merkitystä myös tavanomaisessa arjessa. Samaan aikaan, kun me aikuiset puhumme nuorten ongelmista – ja nuorista ongelmana – nuoret itse korostavat elämänsä tavallisuutta, ystävien tärkeyttä ja olemassa olevia voimavaroja. Niin voisimme me aikuisetkin tehdä.


Katja Laamanen