torstai 12. joulukuuta 2013

Kaverit hyvinvoinnin lähteenä


Työmatkalla yritin löytää tieni metroon ovella kokoontuvan nuorisojoukon läpi. Puren huulta ja pyrin olemaan sadattelematta tätimäisesti ja muistuttaa itseäni kuinka tärkeää "notkuminen" kavereiden kanssa itsellekin on ollut. Julkisilla paikoilla kokoontuvat nuorisoryhmät on totuttu näkemään juuri kielteisessä valossa ja samalla unohdetaan, että kaverit ja ystävät ovat nuorelle merkittävä hyvinvoinnin lähde.

Vaikka nuorten pääasiallisiksi tukijoiksi mielletään usein vanhemmat ja muut aikuiset, on ikätovereiden tuki merkittävä viimeistään yläkouluiässä. Riikka Korkeamäen väitöstutkimuksen (2013) mukaan nuoret ovat toisilleen voimavara monella tapaa. Tyypillistä on erityisesti emotionaalinen tuki. Tytöille on tärkeää, että on ystävä, joka kuuntelee ja antaa neuvoja. Vastaavasti pojille, että porukassa pidetään yhtä eikä kaveria jätetä. Emotionaalisen tulen lisäksi nuoret kontrolloivat toisiaan ja voivat estää ystäväänsä tekemästä tyhmyyksiä. Tiiviissä omassa kaveriporukassa ja läheisissä ystävyyssuhteissa sosiaalinen kontrolli koetaan myönteisenä tukena.

Nuorten ikätoverisuhteisiin ja vertaisyhteisöihin kohdistuva puhe muuttuu lapsuudesta nuoruuteen siirryttäessä; aikuiset kokevat alakouluikäisten lasten kaverit hyvänä asiana, mutta yläkouluikäisten ystävät enemmän riskiksi ja mahdollisiksi uhkiksi. Aikuiset haluavat usein estää heidän mielestään huonon kaveripiirin vaikutusta ja yrittävät vaikuttaa siihen, ettei oma lapsi ole tekemisissä ei-toivotusti käyttäytyvän nuoren kanssa. Nuoriin kohdistuva huolenpito on  toki tärkeää, mutta vaarana on, että ongelmat ja vaikeudet korostuvat yksipuolisesti. Usein unohtuu, että vaille toisten nuorten tukea voi jäädä juuri se nuori, joka tarvitsisi ystävien tukea eniten.

Tutkimuksen näkökulmaksi on valittu sosiaalisen pääoma eli voimavarat, joita saamme osaksemme olemalla tekemisissä toisten ihmisten kanssa. Tulokset vahvistavat, että nuoret eivät ole vain aikuisten tuen ja kontrollin kohteita, vaan he ovat aktiivisia toimijoita niin keskenään kuin suhteessa heitä ympäröiviin yhteisöihin. Nuoret elävät suhteissaan ja verkostoissaan muulloinkin kuin kohdatessaan sosiaalisia ongelmia. Yhteisöllisyyden ja nuorten keskinäisten suhteiden merkitystä ongelmien rakentumisessa ja niiden ratkaisemisessa ei tule väheksyä, mutta niillä on merkitystä myös tavanomaisessa arjessa. Samaan aikaan, kun me aikuiset puhumme nuorten ongelmista – ja nuorista ongelmana – nuoret itse korostavat elämänsä tavallisuutta, ystävien tärkeyttä ja olemassa olevia voimavaroja. Niin voisimme me aikuisetkin tehdä.


Katja Laamanen




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti